Ohi on!

No niin, nyt mulla on just se sellainen olo, että kaikki on niin haikeeta ja viimeistä. Nytkin surkeilen, että tässä mä nyt viimeistä kertaa istun aamua ja kirjoitan. Aivan kuin elämä tähän loppuisi! Mut niinhän se loppuu. Se on aina pieni kuolema, kun loma on ohi. Viimeinen iltauinti eilen oli uskomattoman kaunis ja vesi liian lämmin. Mutta se oli jotenkin hyväilevää. Ei siis levää, vaan hyväilevää. Niin kuin kosketusta.

Jäin myös illalla toviksi terdelle istuu ja möllää v i i m e i s t ä kertaa järvelle. Ilmassa oli paljon painostavaa kuumuutta, kosteutta, ja sitä surumielistä haikeutta. Sit tuli huoranperkeleet ja täytyi vetäytyä sisätiloihin. Vaatteitahan täällä ei voi päällä pitää. Ne ovat ihan liikaa.

Hiukkasen mua pelottaa kaupunkiin tulo. Kuinka ahdistavaa asunnossa on, saako nukuttua jne. Ensi viikolle on luvattu superhelteitä, onks tää nyt sit kiva? Mulla ainakin alkaa jo syksy kolkutella takaraivossa. Se on paras vuodenaika. Juu, enhän mää valita. Totean vain, että nyt saisi jo riittää, kiitos.
Baithiwei, ei meillä ole ollut mitään ukkosia, eikä armahtavaa sadetta. Pelkään sienisadon vuoksikin. Nyt pitäisi tulla vettä ja kiireellä.

Kumulatiivista yläpilvee

Eilen oli kiva päivä. Käytiin siis siellä Särkisalossa, joka onkin tässä aivan lähellä. Ajatella, serkkulikka on asunut siellä parikytvuotta, enkä ole aikaisemmin käynyt. Todettiin vain, että kaikella on aikansa. Hyvin kauniita seutuja ja sovittiinkin, että tehdään joku kerta purjehdusreissu. Heillä on sellainen iso purjevene ja se on minulle aivan uutta ja ihmeellistä. Mutta voin kyllä nähdä itseni veneen kannella, tukka hulmuten, merituulen ahvoittamana, kylmä skumppalasi kädessä ja jotakin pientä merihenkistä raitaa yllä. Nuo seudut olisivat myös oivallisia kesämökki/huvila seutuja. Laitettiinkin mahdollisia vuokraustiedusteluja eteenpäin. Serkun mies tuntee kaikki paikalliset ja eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain järjestyisi... Tämä paikan kohtalo saattaa olla uhattuna. Vuokranantaja alkaa olla aika iäkäs, eikä hänestä koskaan tiedä... Ja voisi olla aika hauskakin vaihtaa maisemia ja saada jotakin uutta.

Lintujen laulu on kaikonnut. Se on aina jännä ilmiö verraten alkukesän konserttoon. Tuuli vain suhisee vienosti puissa ja maijat pörisevät ympärillä. Toki silloin tällöin kuikat, haukat ja varikset pitävät älämölöä, mutta se suloinen sirkutus on kaikonnut. Siinäkin on niin viimeistä kertaa tunne. Kaikki on ohi. Elämä on ohi. Kesä on ohi. Mansikat on ohi. Kuplat on ohi. Grilli on ohi. Kaik on ohi. Ohi ja loppu. No hups, oliks tossa nyt varmasti tarpeeks draamaa?

Vanha penkki matkalla

Ukkorähjä nukkua posottaa vielä. Samoin Pikku Koira. Ovatkohan ne valvoneet viime yönä? Yleensä Ukkorähjä on noussut anivarhain, toisin kuin minä. Hänellä loma jatkuu vielä tämän viikon. Okei, en ole kade, ja jos lomaa olisi ollut vielä, niin sitten olisi kyllä pitänyt päästä jonnekin reissuun. Hyvä näin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sano.

Ou rait. Nyt täytyisi alkaa tehdä loppua. Mökki pitää laittaa lähtökuntoon ja saattaa myös itsensä. Hienoista pyykinpesua olisi tiedossa ja täytynee alkaa viritellä itseä oikealle kanavalle. Hetki siinä menee, ennen kuin edes tietää, mistä kanavasta tässä on kysymys. Haloo, haloo, mikä kanava ja missä?! Voe luoja armas, auta ja pelasta.... Eiköhän tää tästä taas lähe.