Sandei is san dei

En voi lakata ihmettelemästä sitä, että nukkua posotan kuin teinipoika konsanaan. Viime yönäkin ykstoista tuntia. Päikkärit tosin jäi väliin ja siitä syystä olisi voinnut mennä maaten jo kello kaheksan. En nyt ihan iljennyt, puoli kymppi sammui valot nupista ja lukulampusta. En nyt ole ihan varma, että olenko onnellinen tästä muutoksesta. Onks tää enää normaalii? Aina täytyy jostakin draamaa kehittää juu. Mut onhan se ihanaa nukkua. Ihanaa.

Peto viidakossa

Eilinen aamupäivä vilahti iltapäivään ennen kuin meidän perhe nousi jalkeille. Oli just sellainen kiva sataa hiljaa ole sängyssä peiton alla päivä. Niitäkin tarvitaan, sano. Ettei elämä olisi mennyt ihan laitumille, niin käytiin koko perhekunta ajelulla. Ostettiin lisää kesäkukkia ja käytiin Ukkorähjän perheen kesäpaikalla kattoo, että kaikki on okei. Ostettiin jäätelötkin ja minä hairahdin taas sellaisen imelään kakkaan, että en tohtinut sitä syödä. Outoja ovat nykyajan jäädelöt. Olen tästä aikaisemminkin valittanut. Ovat niin imeldaa, ettei niitä syö pirukaan. Mut onneks ostin salmiakkia, niitä sitten siinä natustelin. Mut mikä se on noissa karkkipusseisakin, kun aina ne joista tykkäisit eniten, niin niitä on pusseissa vähiten? Sit niitä pussin jämiä on kaapit pullollaan, joissa on vain niitä, ei niin hyviä. Mutta nekin menee sitten, kun ei ole muuta ja iskee se salminakki himo. Ennen vanhaan, silloin satoja vuosia sitten, jos saatiin yksi lakritsapötkö, niin se syötiin ja nautittiin hartaudella. Se oli suurta juhlaa. Jouluksi toki saatiin joku tsukurasia, mutta minulle tuli aina sellainen, missä oli pähkinää tai nugaata, enkä tykkää moisesta. Siitäkin on joku trauma jäänyt. On on.

Nää on jo Puff

Omenatkin jo kukkii

Toi meidän rakkauspakkaus on kyllä ihana koiruli. Hänelle on näin iän myötä tullut hauskoja tapoja. Kova poika hän on tuumailemaan. Miettii asioita ankarasti ja missään nimessä ei voi heti tehdä niin kuin pyydetään. Aina täytyy ensin tuumata. Mutta myös ymmärryksen taso on noussut. Juu, juu, tiedän, että koirat eivät ymmärrä puhetta, mutta meidän Juppe ymmärtää. Oltiin eilen menossa ruokailun jälkeiselle kakkareissulle. Hän on niin siisti, että yleensä kävellään ylös parkkikselle ja sinne tehdään pikku pökäleet. Nyt kun mun on vaikea näiden sauvojen kans sinne kiivetä, niin pyysin Juppelta, että tehtäisiin tähän mökin sivulle, eikä mennä sinne ylös, kun Makella on jalka pipi ja on nämä kepit. Näytin keppejä ja höpötin kipeästä kintusta ja niin pikku herra ymmärsi. Tehtiin tarpeet alas ja mä sain seisoa paikallani ja odottaa. Kyllä koirat ymmärtää...

Lähdejärven BurgerMcQueen

Tänään paistaa aurinko. Helakka valo läikehtii lehtivihreässä ja järven seljällä. Vielä aamu on viileä, sanoisinko raikas. Minulla henkilökohtainen ja ankara pohdinta siitä, että onko kinttu jo siinä kunnossa, että pystyisin duuniin. Saikkua vielä huominen ja pitäisi mennä tohtorille, mutta tämä yrittäjän osa on siitä ankea, että takaraivossa alkaa jo paukuttaa menetetty työtulo ja konkurssin varaa vainoaa. Kyllä mä seisomaan pystyn, mutta toi kävely tekee kipiää. Odotin tällekin aamulle ihmettä, että herättyäni pomppaan molemmalla jalalla terhakkaasti pystyyn, ei kipua lain, lähden juoksemaan satasen. Aika hiljasta on joo... Olen elänyt päivän kerrallaan ja nyt olisin jo kypsä tähän könkkäämiseen. Mut minkäs teet, sun nöyrtyminen on vain. Jospa jo huomenna...