Riittaa rakkautta ja Potturätkäytystä

Helou! Täällä ollaan. Tuli pieni breikki. Viikko on ollut niin uuvuttava, koipi kestää kyllä tehdä duunin, mutta iltaa kohden alkaa ikävästi juilia. Aamut nilkkavamma aina ihan jees, mutta nukkua posotan viimeiseen tappiin asti ja siksi ei ole aikaa tänne päivystää. Se on semmosta tämä elämä.

Alkuviikko ja viime viikonloppu meni lievästi sanottuna vitutuksen puolelle. Meillä oli niin  hirvee perheriita perjantai-iltana, että menin ihan sanattomaksi. Minä? Siinä jopa jo tuumailin, että taitaisi olla paree, jos lähdettäisi eri teitä. Ihan niin otti lujille. Niitä samoja jauhettiin, syytä tietysti molemmissa, mutta on se kumma, ettei niistä eroon pääse. Luulisi jo tietävän ja tuntevan toisen outoudet, nuo ihmeelliset tavat, ajatukset ja muu sonta. Mutta ei. Niin huudettiin, että raikui koko Lähdejärvi. Vain kirves puuttui, huh.

Lilaa lupiinia

No mut joo. Asioilla on tapana selvitä. Koko viikon mietin ankarasti, kuinka tekisin, että oikein tekisin. En sit tehnyt mitään. Sekin on hyvä vaihtoehto. Annettiin raivon laantua ja katso, saatiin asiat puhuttua, ymmärrettyä ja nyt on maassa rauha. Taas niin pitkään kun se kestänee. Kyllähän sitä lomalla viimeistään täytyy yhteen ottaa. Eihän se ole loma eikä mikään, jos ei hiukkasen kisaile, yhym...

Rakkauvelle mie yritin

Mie oon mökillä. Tultiin eilen ja kelit ovat ihanteelliset. Sataa harmaasti ja ihminen saa rauhassa ottaa rauhassa. Silleen niin tuo duuniviikko vaikutti, että nyt on paree antaa kintun levätä. On noin niin kuin ihan luvallista olla tekemättä muuta kuin lepoo. Mulle kun se on niin vaikiaa, niin ymmärsin, että tekemistähän se on lepääminenkin. Katsos, näin ei voi tuntea huonoa omatuntoa ja huijaa ihtiään höpelö. Teen lepoa. Ai kauheeta, kun tää on raskasta tää levon tekeminen.

Tää tuli ennen riitaa

Jäi viime viikonlopun kuvatkin postaamatta, joten niitäpä nyt tänne kaunistelen. Niitä sämpylöitäkin leivoin ja laitoin rakkaalle. Ja mitä sain kiitokseksi, paskaa tuutin täydeltä. Ei siis kande leipoo. Mut nautittiin kesän ensimmäinen Perunarätkäytys. Se on sellainen gyrmee, että laitan nyt vielä kerran sen reseptin tänne. Sitä niin paljon kysellään uuden pottuloiden aikaan. Ja mikäs, siinä on herkku herkullisimmillaan.

Praundli present, The POTTURÄTKÄYTYS.

Noin kiloinen uusia pottuja pestään, keitetään rakkaudella ( tilliä ja reilusti suolaa keitinveteen.)
Noin 150 g luomuvoita
Ruohosipulia
Tilliä
Suolaa
Ranskankerma prk

Laitan aina jo valmiiksi voin pehmenee tarjoiluastiaan. Siihen toki voi valmiiksi hienontaa tillin ja ruohosipulin. Päälle keitettyä uutta pottua ( kandee tehdä pikkuosissa, on helpomi tilsii,) ja perunat siis tilsitään, muussataan haarukalla. Saapi olla sellaista rouhevaa jälkeä. Näin voi sulaa aromaattisesti joukkoon ja myös muut härpäkkeet. Viimeiseksi ranskankerma, tarkista suola ( sitä saapi olla reippaasti.) Hirvittävän hyvä kalan kanssa ja mikä jottei muutoinkin. Rätkä on aika raskas ape, että ihan en lihalle laittaisi. Hyvä lisuke tän kans on kesä/mummonkurkut. Ne sellaiset etikassa, tilli, suola, sokeri ja vesi mausteessa maustuneet. Antaa vähä happoa aterialle ja kokonaisuus on delisis!

Pottu parka tilsitään

Tämä on herkkuva

Varasin tässä aamutuimaan lomaretkemme heinäkuulle. Hotelli Kolilta on huone varattuna, samoin illallispöytä ja hieronta. Siitä matka jatkuu kalakukkoilee ja poikkeuksellisesti yövymmekin keskustan Scandicissa Kallaveden äärellä. Illallisvaraus Ravintola Mustaan Lampaaseen, joka on kuulu gyrmeestään. Jette kiva de. Ukkorähjä saa tietysti kohtauksen, kun mikään ei oo ilimasta. Mut sou, mie sanon, et mie meen, jää sie rannalle ruikuttaa. Kiva, kun on toi nyt plakkarissa. Täältä tullaan iloinen Itä-Suomi!

Taivaspaikkaa katselin

Jahas, nyt mie alan suorittaa sitä lepoa. Mulla on tuolla Hotakaisen kirja aluillaan ja se vaikuttaa luettavalle. Sade rummuttaa kattoon ja pikku koira odottaa peiton alla. Ai ko kiva fiilis...