4.6.2014

Raakileet saa kypsyä

On outoa olla yksin mökillä. Kukaan ei vaadi multa mitään ja mulla on hyvin sellainen, teen fiiliksellä, jos teen jotakin, olotila. Ei oo siis mikään pakko mihinkään. Ei pidä ruokkia ketään, eikä tarvitse huolehtia, että jollakin muulla tai joillakin olisi kaikki hyvin. Ihan vaan voi olla ihtensä kesken. Ei hullumpaa, olen aina viihtynyt keskenäni. Joillekin sellainen on outoa, mutta minulle elinehto. Tarvittava yksinäisyys. Siitä en voi luopua, vahva piirre persoonallisuudessa.

Lehtivihreän liekehdintää

Ohi kiitävää

Lisääntykää ja täyttäkää maa
Aivan kuin tekisin synkkää syntiä. Tulin siis tänne möksälle ja matka taittui varsin mukavasti. Ystävälliset ( ja komeat) taksikuskit ovat olleet erittäin avuliaita vammaista kohtaan. Mä tykkään tästä erikoiskohtelusta. Taitaakin jäädä kepit käyttöön. Saa niin kivasti huomioo, vammaressukka. Voi sääli pikkuista nilkuttajaa. Hih, täähän on kivaa.

Tupsuvihreää. Lehtivihreän serkku.

Meillä on uusi nuppi!

Halkoni olen halkonut
Tapasin steisillä h i r v e e n komean nuoren miehen, jolla oli sama juttu. Kepeillä könkättiin molemmat. Ostettiin ihan samat patongit, hän joi mehuu ja mä sitruunavissyy. Hetken mulla oli tunne, että mun olisi pitänyt mennä sanomaan hänelle jotakin kivaa ja kaunista. Eihän sitä, herra jumala, voisi tuollalailla vissypäissään mennä sanomaan mitään ääliötyperää.  Mutta kommee oli ja meidän katseet kohtasi lähtiessä. Minä hymyilin, hän ei. En tajuu miks? Ei hän ollut mua kuin kolkytvuotta nuorempi. Eiks kelepaa enää vai?

Selvittyäni tästä sydämen tykytystä aiheuttavasta ihmissuhteen orastavasta alusta, pääsin Karjaalle ehjin nilkoin. Kepitin urheasti asemalta kauppaan, ja voin sanoa, että tuli kuuma ja jano. Onneksi se "elämää nähnyt" sitruunavissy pelasti minut kuivumiselta. Hörpin sen lopun ja suuntasin asemalle, mistä saa maksua vastaan autokyytiä. Meillähän meni mökkimatka vallan rattoisasti. Se oli kuulkaa siinä ja siinä, etten sanonut taksikuskille: " Tuleppa kylypemään, mie saunan lämmitän ja kylymät juomat tarjoon. "
Kuten tietänette, niin eihän sitä, herra jumala, voisi tuolla lailla mennä tuntemattomalle ihmiselle sanomaan. Vaikenin. Tai siis höpötin hermostuneesti koko matkan. Oli hän sen verran herkullinen.

Tuttu jengi hengailee mun reviirillä

Keskellä. Siellä. Kosketatko.
Mutta onneksi olen nyt täällä. Mökillä ja ihan yksin. Vähä pelottaa, mutta sitten aloin miettiä, mitä ne mun pelot on? A) Okei, joku raiskaaja tulee. Hei, voin sanoo, että jos sellainen heppu tänne tulee, niin sille tulee kuitenkin ikävä kotiin. B) Joku ryöstäjä? Okei, voin kaverina katella, jos täältä löytyisi jotain arvokasta. Läppäri ja kamera on piilossa. C) Joku muuten vaan sekopää? Ottaisin sellaisen mielelläni vastaan, yleensä hiukkasen sekot ihmiset ovat mielenkiintoisia. Enkä kai nyt minä itsekkään ole niin hirveen aatelinen. Tavallinen tallukka, jolla tosin on hieman taipumusta mielen dramatiikkaan. Silleen vähä synkkä välillä. Mut hei, täällä on ilta kuin ropiikissa. Kuumaa ja kosteaa. Sauna ei lämpene kunnolla. Puut ovat kosteita.  Nyt tarvittaisiin Ukkorähjää. Rakas, tee mulle sytykkeitä. Ihan kiva huomata, että meitä molempia tarvitaan tässä suhteessa. Osaan mä kirvestä heiluttaa, ei se siitä oo kiinni. Se on enemmänkin sellainen roolipeli. Hassua ajatella, että tässä joutuu aina välillä pelaamaankin. Ihmis-suhdepelejä tai jotain geimii.  Höps, nuorison hommia, sanon minä.  Vanhat haahkat ( iän-ikuinen parisuhde) menee ihan omalla painollaan. En minä sillä. Hyvä huomio on myös sellainen, että ilman toista on puolikas. Yhdessä kokonainen. Aika vänskää vai mitä?

Rakkauven punaista

Valkoinen neitsyt
Tämä upea kesäillan hehku saavuttaa kliimaksiaan. Järven selkää ei voi katsoa ilman aurinkolaseja. Minä olen laskenut varjoverhot paikoilleen. Olen niistä erityisen onnellinen. Jatkuva paahde ei välttämättä ole niin miellyttävä. Siinähän tulee kuuma ja ajatuksen tahmeus. Sitä ei halua, ei missään nimessä. Otin muutamia kuvia, kaikki tässä lähellä. Harrastus, mitä voi tehdä jalkapuolenakin. Se on  kivaa aktiviteettiä, mitä ei kaupungista löytyisi. Siksi täällä. Ihana aurinko!

2 kommenttia:

  1. Ei voi mitään, mutta nyt kyllä naurattaa ja ihan vilpittömästi :D. Tervetulloo vaan varkaat, niin katellaan yhdessä, josko jotain löytyis :D
    En kestä. Ihan samanlainen erakko oot kuin minä. Ihmiset ja sosiaalisuus on kivoja tiettyyn pisteeseen asti, mutta sit kun tulee kiintiö täyteen, on ihan parasta olla ihan vaan omassa (parhaassa) seurassaan.
    Ja ukkojakin tarvitaan ihan samaan hommaan eli sytyttään tulet :). Mun mies aina rehvastelee "alaoksilla", joilla kuulemma AINA armeijassa saatiin valkeet aikaseks. Okkei. Ihan sama mulle, mitä oksia. Kunhan syttyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Annukka,
      Meillä taitaa olla aika paljon yhteistä, minusta se on jännä tunne. Jossakin on ihminen, jota en oo koskaan tavannut, mutta tunnen silti. Jotenkin vain.

      Alkukantantaisella tavalla tulen teko kuuluu perheen päälle, eikä tätä uskomus ole helppoa rikkoa. Isännät saa aina olla tekemisessä tulen kanssa, mutta meidän tulee luottaa heidän "metsästysvaistoon." Sain tulet syttymään ilman toista. Tunteita onnistumisen. Suhteita ihmisiin. Älä pelkää.

      Erakko-ihmiset ovat herkkiä. Ne tarttee aina omat hetkensä ja omat haaveet. Mökillä yksin. Aika jännä olo, voi olla just niin kuin on. Ei mitään kiirettä, ei mitään hätää. Täällä mökillä kaikella tuolla "oikealla tekemisellä" ei ole niinkään merkitystä. Kunhan nyt itse pysyy pystyssä ja järjissään.

      Minä opin ymmärtämään ihmisiä, ymmärtämään rakkauksia. Kaikella on aikansa, kaikkeen on vastaus. Elämä on kosketuksia. Jotkut ovat lähellä...Kiitos siitä. Sulta tulee aina niin kannustavia viestejä, että niitä on ilo lukea, ilo aistia.

      Poista