Yksijalkainen tattiotsa

KRUNTS! Sanoin nilkka maanantaina duunissa ja sit mentiin mehiläiseen. Voi helvetin perseen perse! Onko ihminen tullut jo niin kompuraksi ettei osaa edes kävellä? No mut joo, astuin alas tuonelaan, tai siis takaoven kautta ajoliuskaan, mistä pääsee röökille. Virhekulma ja nilkka meni kaksinkerroin ja todellakin luulin, että nyt meni kaikki luut poikki. Sattui niin maan perkeleesti. Asiakas penkissä ja se hoidetaan tietysti ensin alta pois, viimeisen jouduin peruu ja urmas Ukkorähjä tuli piipaapuu viemään mehiläisen päivystykseen.

Kinttu korkeella ja jäissä

Astuminen jalalla tuotti suoranaista tuskaa ja könkkäsinkin päivystykseen varsin huvittavan näköisenä. Onnekseni pääsin suoraan sisään ja kuvauksiin. Onneks ei mitään järkky vakavaa, mutta sen verran iloista, että nilkan nivelestä on lohjennut pieni palanen luuta. Ei sille mitään voi tehdä, ei siis kipsata, paranee sit omia aikojaan. Kinttu ylhäällä ja kylmää käärettä. Eilinen päivä meni Panacodi-päissään, sen verran ilkeästi juilii. Keppien kanssa kompuroin ja on saanutkin huomata kuinka paljon hankalampaa elämä on yhdellä jalalla kuin kahdella. Varsinkin, kun myös molemmat kädet tarvitaan siihen, että pääset liikkumaan paikasta aa paikkaan bee. Voe herran perse, tätä vitutuksen määrää. Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta se hiukkasen helpottaa tähän hapatukseen.

Saikulla ollaan tietty ja tilanne katsotaan uudelleen ensi viikolla. Miks tämmöisten pitää tapahtua juuri silloin, kun on kiireinen aika ja ihminen olisi tarpeellinen ja välttämätön työelämässään? Kummallinen on tuo luoja, kun näin asioita järjestelee. Eilinen päivä menikin vaakatasossa, enemmän unessa kuin valveilla. Turvotus on hiukka laskenut ja lähden siitä, että ensi viikolla ollaan jo sorvin äärellä. Turha tässä kai on alkaa synkistelee. Jotakin positiivista, hyvä kun tuli kylmä, eikä aurinko paista. Aurinko ahdistaisi vieläkin enemmän olla sisällä. Jos nyt oikein haluaisin piehtaroida itsesäälissä, niin kysyisin, etteikö tätä kipua nyt viime aikoina olisi ollut jo ihan tarpeeksi? En sääli, maksan siis velkaa jostakin.

Jep, jep. Istuttuani hetken tässä koneella, tunnen kuinka sykkivä kipu yrittää tehdä paluuta. Tänään en tahdo enää huumetta, menen siis vaakaan ja otan jäätä. Ei se auta, nöyrryttävä on korskeankin. Olkaa onnellisia molemmista jaloista, niille on käyttöä. Pah, ei päästä tänään mökille. Itkun pillahdus ja pyllyn pullahdus. Tsau!