Lähden luolaan

Nyt tarvitaan taas asennetta. Tämä kaikki on vain suhtautumiskysymys. Kaksi päivää vaakatasossa ja alkaa jo nuppi räjähtää. Minä miettimään sitä elämää, kun ja joskus joutuu olemaan muiden avun varassa ja käyttämään elämän perustoimintoihin apuvälineitä. Mitä se sitten on? En meinaa kestää kahta päivää ja jotkut elävät näin koko elämänsä. Ihminen sopeutuu, totta kai, jos on pakko Mutta kyllä vetää ainakin mut hiljaiseksi. Joutuu ajatuksella miettimään.

Sekin on kummallista, että nyt kun ei pysty, niin hirveästi tekisi mieli. Haluaisin lähteä juoksemaan, heittämään keihästä, kaivamaan paskaojaa ja hyppäämään narua. Täh? Enhän mä tekisi noita vaikka olisi kaksi tervettä jalkaa. Kyllä me tänään vaihdetaan maisemaa. Mennään mökille. Olen sitä mieltä, että mielen virkistys auttaa myös fyysiseen paranemiseen. Ukkorähjä on luvannut toimittaa kaiken. Saas nähä, toimiiko. Pyydän kauniisti, en käske. Vetoan vammaisuuteeni. Rakas, tuotko vielä yhden oluen?

Tähän tylsyyteen oli eilen kiva piriste. Katsoin 21 tapaa pilata avioliitto leffan. Herra mun jee, kun olikin hauska, sujuva, todellinen, maukas, otteessaan pitävä, ajatuksia herättävä ja kauniskin movie. Armi ( se putous tyttö, en nyt muista sukunimeä ) oli roolissaan niin uskottava, että tunnistin siitä niin omaa itseä ja menneisyyttä. Aivan mahtava! Läpi linjan näyttelijät oli erittäinkin todellisia ja mua oikein harmitti, kun pätkä loppui. Joskin samalla oli sellainen hykerryttävän hauska olo tästä nautinnollisesta matkasta. Ihan kuulkaa piristyin katsottuani sen. Suosittelen kaikille. Vaikka pätkä on komedia, niin siellä oli paljon, paljon oikeaa asiaa. Kohta 21 Uskalla rakastaa. Jess!

Olen malttamaton. Olen kärsimätön. Tiedetään. Äksidentin sattuessa, vähintäänkin kohtuullista olisi, että sattunut vamma paranee parissa päivässä. Eiks niin? Sattuu ja tapahtuu, okei, mutta eihän tässä nyt päivä tolkulla pitäisi joutua kärsimään. Sitä aikansa sairastaa ja sitten ollaan taas kunnossa. Tuolla takaraivossa jo hiipii ajatus, entäs jos tämä ei menekään viikossa ohi? Entäs jos tämä kestääkin monta kuukautta? Eilinen päivitys naamakirjassa sai pelottavaa palautetta. Moiset vammat saattaa kestää ja kestää. Joillekin nilkasta ei enää nilkkaa tule. Tai siis joutuu aina varomaan. Sitäkin miettii, että ollakseen jo iäkäs, kaikki tämmöinen ottaa aikansa parantuakseen. Olen juonut seitkytlitraa maitoo, saan  kalsiumii ja paranen Poks.

Tajusin juuri, että en ole käynyt suihkussa sitten maanantain. Ympärilläni pörrää paskakärpäset, kai se pitää rohkaista mielensä ja peseytyä. Tai jos lopettaisikin tähän. Ikuisen lotraamisen. Onks ihmisen ihan pakko aina peseytyä? Ei ennen muinoin peseydytty. Silloin luolakaudella. Musta voisikin tulla luolalainen. Sinne niin mökin metikköön, jonnekin luolaan kodon laitan. Ihanaisen alkukantaista. Siinä sitä olisi extriimii. Sillä se nilkka meni ja sit se hävis jonnekin luolaan. Järki siltä meni, eikä nilkka...