20.4.2014

Kaiken mä saan

Kuinka mahottoman monta lajiketta täällä pitääkään konserttoa? Tarkoitan tällä nyt näitä luomakunnan luotuja elikkäs lintuloita. Onkohan kaikki edes vielä tulleet konserttipaikalle, mutta moninainen on äänten kirjo. Nämä ovat näitä mökkeilyn parhaita hetkiä. Kirkas aamu, mokka jäähtyy kuppiin, ennen kuin sen kerkeän edes ryystämään. Mut ei hätiä mitiä, kylmä kahvi kaunistaa, sano. Olen kaunis, olen nätti kuin jalkarätti.

Latvastaan valoitetut
Vastarannalla metsäkyyhky kurnuttaa, siihen vastaa kuovi tai joku. Pitkä ja kaipaava huuto kiirii pitkin järven selkää. Se samainen tikka nakuttaa yhä samaa puuta mökin takana. Tähän kaikkeen pikku sirkuttajat yhtyvät, niin libertto on valmis. Joskaan en tiedä, mitä libertto tarkoittaa, mut se kuulostaa hyvälle.

Sumujen silta jossain tuolla
Olen kääriytynyt sähköllä lämpenevään huopaan. Niin sanotusti perse vaahdossa. Laitoin sen täysille ja se kyllä kuumottaa kivasti. Tasoittaakohan se selluloidii paahtaessaan? Mene ja tiedä, fiksu vekotin. Mökkiläiselle ei ollenkaan turha. Nyt on pakko säätä lämpötilaa alemmaksi, kohtahan mulla on beba tulessa. Täytän vielä mukiini lämmikettä. Ihan vain mokkoo, ei nyt näin aamutuimaan mitään rommiloita aleta kittaamaan. No, ei nyt sentään, herranjestas.

Raatio
Nouseva aurinko valaisee hassusti vastarannan puiden latvat. Tuolta noin mökin takaa se tekee tuloaan. Ukkorähjä on herännyt, kuulen kuinka hää tamppaa mökin puolella. Höh, tulee pilaamaan mun aamuisen taikahetkeni. Osaa kuitenkaan olla hiljaa ja kuunnella tätä magiaa. Mut pakkohan mun on hänet piipille laskea. Vai pitäiskö lyödä ovet salpaan, pysyt nyt siellä sisällä, etkä tuu häiritsee. En mie niin julmaa oo, en veikkosella.

Iltahämy
Karjaa oli yhtä ruma kaupunki kuin aina ennenkin. Ei ollut muuttunut. Muutamia taloja lukuunottamatta, se on tasaisen tylsä ja jotenkin harmaa. Mutta joka kerta talven jälkeen sinne on kiva mennä. Meittin mökkikaupunki, silleen tunteellista joo. Ostin raation, vaihdettiin kaasupullo ja käytiin huoltoasemalla munkkikahvilla.

Halki poikki pinoon
Nyt mun nokka vuotaa ja vilu hiukkasen kapajaa. Uskomattoman nopeasti aurinko nousee. Nyt vastarannan puut ovat jo saaneet valoa puoliväliin, kohta ovat kokonaan valaistuneet. Tämä taikahetki on hetkessä ohi. Voin vetäytyä takaisin neitsytkammariini. Hullukaan vielä tähän aikaa ala mitään puuhastelee. Sitä paitsi eiks tänään ole joku tuplapyhä. Joko se Jösse nousee kuolleista vai naulattiiks hänet ristille? En mää kaikkee voi niin tarkkaan muistaa... En niin.

4 kommenttia:

  1. Upeita kuvia mökkimaisemista ❤️ Peilityyni järvi ja auringon kultaamat puiden latvat vedestä heijastuen , on se vaan sielua rauhoittava näky !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on rauha mukavissa maisemissa :) Vaikka luonto vielä nukkuu, niin valo on antava.

      Poista
  2. Italiassa jos ajelet ja poliisi pysäyttää ja pyytää: libretto e patente, niin laulamisen sijasta anna rekisteriote ja ajokortti. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä tietää, etten ala vetää aariaa ;)

      Poista