Valaisevaa kipua

Jou, jou! Arska tekee ylösnousuaan ja on juurikin sillä rajalla, että kohta valo läjähtää verkkokalvolleni. Tämä on aina niin huikea valoshow, kun tämä jumalainen pallo nostattaa itsensä puiden latvojen yläpuolelle ja antaa tulla. Se saa aikaan täydellisen sokaistumisen ja minun on pakko kaihdita näkökenttäni. Sulkea siis tuo jumalainen valo pois, jotta näkisin näpytellä. Silleen julmaa joo, koska pimeän runtelema sieluni kaipaa valoa. Voisihan sitä tietysti kokeilla, jos kirjoittaisi aurinkolasit nenulla.  Noh, olisihan se hiukkasen hassua. Istua nyt tässä koneella aurinkolasit päässä. Joku voisi kuvitella, että jätkä diivailee... Kello on 06.38 ja hep! Nyt Arska on iso hekumallinen pallo ja miN ä e N n   äää Enä Ä m  iTääääN.

Kävin eilen lekurilla. Siitähän on tullut minulle jo rakas harraste. Tämä herrahenkilö on silleen erikoistohtori, että on erikoistunut kipuun. Heitä ei ole kovinkaan monta ja saatavuus on hiukka hankalaa. Olen jo kerran aikaisemminkin päässyt hänen pakeille ja jo silloin se oli tavallisuudesta poikkeava kokemus. Positiivisessa mielessä, absolyytli. Aikani oli puolikasi illalla ja jouduin odottamaan pakeille pääsyä puolitoista tuntia. Normisti Martalla menisi hermo, mutta kun tuon tietää ja siihen osaa suhtautua, niin hyväähän kannattaa aina odottaa.

Tämmönen valoilmiö toissa iltana

Vastaanotto ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Olin toktorin pakeilla toista tuntia ja täytynee myöntää, että itkuhan se Martalla tuli. Se on hassu juttu. Sitä pitää sisällään tätä ikävää möykkyä ja yrittää tulla asian kans toimeen ja elämään, niin sitten kun sen antaa tulla ja vielä joku ammattitaitoisesti kuuntelee ja suhtautuu, niin purkautuminen on vallan väistämätöntä. En nyt ala erittelemään syitä ja seurauksia, mutta ikävästi tässä on useampikin tautiluokitus päällekkäin. Sain kortisooni piikkiä, kipukynnystä nostavaa lääkettä ja paljon, paljon asiallista tietoa, ymmärrystä ja todennusta sille, että en ole luulosairas. Sairastan kipua. Tässäkin tapauksessa joutuu kysymään sen iänikuisen, kumpi oli ensin, muna vai kana. Ihan sama, olkoon vaikka rutsinmuna.

Se pääsenkö koskaan eroon tästä kipuhelvetistä, on taas ihan oma juttunsa. Minulle tärkeintä on kaiketi se, että oppisi olemaan ja elämään asian kanssa. Ymmärtämällä asioita, niitä voisi, ja saattaisi hyväksyä ne sellaisena, kuin ne ovat minulle annettu ja langettu. Sen verran vielä totean, että tämmöiset lääkärit ovat hyvin, hyvin harvassa. Nämä ovat herran lahja tuomituille. Ovat silleen pelastavia. Joku heitäkin tänne ohjaa, auttamaan muita ihmisiä. Ei huono, ei paha. Kiitos ja aamen.

Sen verran vielä 2. Tiesittekö, että yksi ilkeä kipu ihmisessä saattaa saada aikaiseksi paljon kipua. Kipu siis tekee uutta kipua ja näin sotkee ihmispolosen hermojärjestelmän. Silleen on kiva tuo järjestelmä. Perkele.

Laitoin eilen hakemuksen Valaistussuunnittelijan koulutukseen. Se alkaisi ensi syksynä ja kestää aina keväälle 2015. Minua on aina kiinnostanut valo. Silleen kun ihminen on pimee tyyppi, niin valolla on erityisen suuri merkitys. Sisustussuunnittelussa valaistus on ihan oma osa-alueensa. Se ei ole helppo. Siinä mennään helposti pimiään pöpelikköön. Herraparatkoon, kuinka haluankaan oppia valaisemaan ja varmasti, taas kerran, uuden oppiminen tuo kaivattua vaihtelua ja virkistystä elämääni. Mut joo, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei se ole niin sanottua, että koulutukseen noin vaan mennään. Se on suunnattu ammattilaisille ja mie saatan vielä tippua kokemattomuuttani. Toivotaan, toivotaan.