Tästä lähtee

Tässähän istun kuin tatti. Mökin terdellä nimittäin. Kääriytyneenä pariin peittoon, muutamaan villatakkiin ja koko komeuden kruunaa sähkökäyttöinen lämpöhuopa. Maisema on rujon raiskattu, alaston ja paljas. Rannassa liplattaa laine, mutta selkä on vielä ohuessa riitteessä. Jää taistelee vastaan ja yläkerta livauttaa välillä isolla ruoskalla pitkin sen väsynyttä pintaa. Tästä taistelusta lähtee hyvinkin mielenkiintoinen ääniefekti. En moista ole koskaan kuullut, se todellakin kuulostaa raipan tahi ruoskan iskulta. Herralla taitaa olla sadomadot meneillään.

Saunasavun taikaa

Linnut konsertoivat, mutta kaikki solistit eivät ole vielä saapuneet. Tämä rauha ja onnellinen seesteisyys ei ole minnekään kadonnut ja taas kerran ymmärrän, miksi mieleni tänne niin halajaa. Mökillä on ihmisen hyvä olla. Koko viikonloppu on ollut aurinkoinen ja hetkittäin tässä terdellä jopa lämmin. Eipä ole koskaan maaliskuussa saanut jo mökkikautta korkkailla. Kiva näin.

Tultiin jo perjantaina. Keskiviikkona saatu kortisonipiikki teki kintun niin kipiäksi, että siirsin pari asiakasta ensi viikolle ja Ukkorähjä otti veepeen. Näin päästiin jo perjantaina aamupäivästä mökkeilee. Saatiin paikat kuntoon ajoissa ja sauna lämpesi sopivasti siihen, kun puhelintoivekonsertti käynnistyi kello kuusi. Kaikessa on se ihana ensimmäinen kerta tunne. Saunan lämmitys, istua tässä näin, tuijotella järvelle ( jäälle ) ja kylpeä rupsauttaa. Oih onnea, oih autuutta. Täällä toi saunominen on jotenkin meditatiivisempi elämys. Venyttelen ja saunajooghaan pahan pois. On silleen eri rentoa. Onko se toi elävän tulen antama lämpö vai tuo välillinen kylmään veteen pulahtelu, mut joku täällä ihmispoloa relaa ihanasti.

Tätä mää möllään

Viime yönä vetäsin melkein kymmen tuntia unta. Se tuntuu taivaalliselle. Lonkkaan tökätty piikki on poistanut vuoden kestäneen kivun. Kyllä, siihen ei koske, ei särje. Sekin tuntuu taivaalliselle. Tai enemmän. Se on jotakin niin pyhää ettei sitä voi edes käsittää. Aloittamani kipukynnystä nostava mediciini alkaa ilmeisesti myös vaikuttaa, enkä juuri nyt pääse valittamaan mistään. Outoa. Kuin näin voi elää, ilman kipua. Siitähän oli tullut jo hyvä ystäväni. Ou jee, nyt menee lujaa.

Ollaan laiteltu paikkoja, tehty pihahommia silleen rasittamatta. Ukkorähjä duunaa puusavottaa, minä näitä kotitaloushommia. Talven jälkeen kaikki astiat on aina tiskattava. Onks ne likasii, ei varmasti, mutta se tunne, että ne on pesty, on Martalle tärkeä. Hei, joutsenpariskunta kävi moikkaa. Tuohon noin kovasti kaakattaen pyrähtivät. Siellä se istuu taas, vanha homo terassillaan. Ei mikään ole muuttunut. Ei niin. Joutsenesta ei lähde miellyttävä ääni, ollakseen niinkin kaunis luomakunnan luotu. Noh, kaikkeahan ei voi saada. Niinpä, miksi minä en osaa laulaa, enkä ole erityisen kauniskaan. Tasan ei mene onnen lahjat.

Alla mäntyin koivikoin

Räystäät alkoivat tippumaan. Onko katolla yöllistä jäätä, pakkasukon pissaa. Aurinko ei suoranaisesti paista, mutta ilmeisesti se kuitenkin antaa lämpöä. Otanpa vielä kupin mokkoo ja ihastelen tätä ihmeellisyyttä. Tästä on hyvä jatkaa... Ruoska läjähti taas, on se huikee saundi.