Aikamme ihmeellinen käsite

Hiljainen talo, autio katu. Pehmeän pimiää. Lumimyräkkä on vaihtunut vesisateeseen ja minä kiitän. Antais Esteri vodaa vaan, niin lähtisi valkoinen höttö menee ja päästäisi landelle. Tuskin vielä tänä viikonloppuna, ei sinne viitsi sohjoon mennä kahlaamaan, pah.

Näin tieteellisen skifiunen viime yönä. Oltiin jossakin tutkimuslaboratoriossa, ja maailmassa oli tapahtunut joku outo viirustartunta. Käveltiin pitkiä käytäviä valkoiset takit päällä ja oltiin menossa katsomaan "puhdistusta." Tartunnan saanut mieshenkilö tuotiin paareilla huoneeseen, pakattuna sellaiseen valkoiseen, paperiseen ruumispussiin. Hänet asetettiin alasti kapseliin, joka oli kuin saunan kiuas. Pesu alkoi ja häneen suihkutettiin jotakin ainetta ja alla olevat kivet alkoivat pestä. Tämä kaikki syövytti hänen ihoa ja kokemus oli tuskallinen. Meille kaikille varoitettiin tartunnasta ja sen saaneet oli ehdottomasti saatava pestäväksi. Tartunta ilmeni niin, että koskettaessasi jotakin pintaa, saatoit saada viruksen iholle ja se levisi siinä kuin muste. Läksimme tilasta pois ja minä hipaisin sormella teräksisen tutkimuspöydän pintaa ja huomasin kuinka muste alkoi levitä kädessäni. Salasin sitä muilta, piilottamalla kättäni, mutta muste vain levisi. Kohta joku huomasi, että minulla oli tartunta ja alkoi hillitön takaa-ajo, että minut saataisiin puhdistukseen. Heräsin siihen, kävin piipillä ja pesin varmuudeksi kädet. Hmmmm, mikä voisikaan olla uneni enne? Eilen puhuin siitä, että minut pitäisi pestä sisältä tai kastaa pyhään, paskaiseen jokeen...

Kävin viikolla kaupassa ja mieleeni jäi eräs tapahtuma. Katselettekos te muuten koskaan, mitä ihmiset ostavat? Minä kyttään silloin tällöin. No mut joo, mua ennen kassajonossa oli sellainen pulleaakin pulleampi pariskunta. Nuorehkoja ihmisiä olivat. Maksoivat järkyttävän läjän ruokaa ja minä tulin omien ostosteni kanssa perässä. Siirryin siihen rinnalle pakkaamaan ja en voinut olla vertaamatta sitä, mitä meidän kasseihin meni. Mulla oli lohifile, kukka -ja parsakaalia, kevyt ruokakermaa, rasvaton maito ja kaksi karjalanpiirakkaa. Nuoripari lappoi kasseihin, einespizzoja, hampurilaisia, kolmioleipiä, keksipaketteja, sipsejä, punaista maitoa, sokerilimuu ja taisi siinä olla yksi pussillinen omenoita. Enks oo aika hirvee, mutta tunsin jotakin tyydytystä. Eikä tällai saisi edes ajatella. Mut eipä juurikaan tullut epäselväksi miks nämä nuoret olivat niin jättiläisiä. Enkä minä sillä, jokainen voi ja saa olla just niin kuin lystää... mut hirveetä roskaa nauttivat, hui.

Olen tehnyt tieteellistä tutkimusta ja ihmettelen sitä, miksi kukaan ei katso Farmi ohjelmaa? Tähän mennessä vain yksi henkilö on tunnustautunut katsojaksi ja minä olen möllänyt ihan jokaisen osan. Mä tykkään siitä ohjelmasta! Vaikka siinä(kin) taistellaan palkinnosta, välillä jopa vereslihalla, niin se ei ole pahan mielen ohjelma. Se tuottaa iloa ja mielihyvää, on silleen mukava. Töllöttimestä tulee niin paljon pahaa ja kakkaa, että tämmöinen on tervetullut poikkeus. Erityiskiitosta ansaitsee kauniit kuvat ja maisemat. Niissä on antoisaa viivähtää hetkinen. Porukan vähentyessä, kisa kovenee ja ilmapiirissä alkaa olla sopivasti draamaa ja sellaista harmitonta selkään puukottamista. Sunnuntaisin kello 20 tulee aina pudotusjakso. Mua aina jännittää kovin. Katsoppa huviksesi.

Jassoo, se on taas viikendi reisillä. Menipä viikko nopeasti, kuis se niin? Mihinkä mennyt aika menee. Katoaako se ikuisiksi ajoiksi. Mennyt on vain muistoja. Hassua, elämättömästä ajasta tulee menneitä muistoja. Aina ei voi ymmärtää ajan käsitettä. Varsinkaan, kun itse miettii sen rajallisuutta. Hah, sainpas sanottua jotakin... Williä viikonloppua jokaiselle!