Lauantaiaamu ja olen tehnyt ylösnousua jo tovin. Tai ei se mitään nousemista ole ollut, yskä pahalainen pitää otteessaan. Välillä pitää nousta yskimään aivotkin pihalle. Ei kiva. Mistähän yskä on saanut alkuperänsä? Outo tapa tuokin. Saa ihmisen käyttäytymään jotenkin primitiivisesti. Onko ne värekarvat keuhkoissa mitkä kutittelevat ja siitä tulee hallitsematon konflikti oman kehosi kanssa. Yskäähän ei voi hallita. Silleen aika vahva tuntemus. Tänään olisi ollut hauska taideterapiasessio ystävän kans, mut en arvaa lähteä. Pitänee nöyrtyä sairastaa. Yrittää. Ei kai tää muutoin ohi mene.
Oletteko käyneet Aleissa? Onko siellä mitään? Yleensähän me luuhataan Ukkorähjän kans ostoshelveteissä ja tehdään edullisia löytyjä. Se on noin niin kuin ollut meidän harrastus. Mut nyt mua ei enää nappaa se rättien haaliminen. Se on tullut todistetuksi jo parillakin kaukomatkalla. Pyörittyäni tovin rättien ja lumppuloiden keskellä, minut valtaa outo turhautumisen tunne. Kyseenalaistan kaiken tarpeellisuuden. Kun ihmisellä on jo kaikkea, miksi haalia joutavasti. Sisustuskamaa voisi aina ostaa, kun halavalla saapi, mutta mihin niitäkään sijoitat. Turhaa rahan haaskaamista. Olenkin päättänyt, että ostan vain tarpeeseen ja käytän ansaittua enemmänkin hyvinvointipalveluihin. Sijoitan itseeni. Voisihan sitä yrittää säästääkin! Se onkin mulle jo haasteellisempi homma. Aina on alkanut poltella, jos on pikkasenkin ylimääräistä. Olkoon vuosi 2014 säästön vuosi. Siitä voisi tehdä sellaisen periaatteellisen toimintamallin. Eikä varmasti yhtään huonompi asia laittaa jo hiukkasen sukanvarteen mammonaa. Noin niin kuin vanhuuden varalle. On sit millä mällätä, kun jää eläkkeelle ja alkaa se yletön biletys. Ja sit tarvitaan jo todellakin isoja summia hyvinvointiin. Ei se botoxi ilmaista ole, puhumattakaan feisliftingistä. No niin, nyt selvisi mihinkä niitä rahojaan kannattaa säästellä. Hyvä minä! Tuota sanoisin jo tavoitteelliseksi taloudenpidoksi.
Pistäydyin duunissa. Oli kiva. Nyt on taas kolme veepeetä. Alkaa tuntua sille, että on jo liikaa vapaata. Minä pitkästyn ja kyllästyn. Pitäisi olla jotakin mielekästä tekemistä. Vaikka pyllymäkeä hiphei joo. Ai niin, mut ei oo lunta. Pitäisikö mennä riehumaan noihin lasten huimalaheimala energianpurkaus laitoksiin? Onkohan niissä ikäraja? Ai niin, mut enhän mie voi, kun mun pitää sairastaa. Virkkaan sitten vaikka pitsiä. Tai jotain. Jotakin olisi keksittävä. Muuten menee hermot. Niinpä, kokonaiset kolme päivää edessä, eikä mitään soviteltua hengen -tahi mielenravintoa. Argh! Asialle täytyy tehdä jotakin. Enhän mie voi olla niin tylsämielinen, ettenkö jotakin hubaa keksi. Pitäiskö lähteä käymään huomenna mökillä? Se voisi olla hauskaakin ajanvietettä. Tai sitten ei. Entäs joku museo tai taidenäyttely? Niistä saa hengellistä ravintoo ja mun sielu kaipaa nyt evästä.
Söinpä tuossa piparin. Söin toisenkin. Pipari piristää. Enää vajaa paketti tähteellä ja sitten saa taas piparit olla vuodeksi. Taidan laittaa pyykkikoneen jylläämään ja vedän itteni vaakatasoon. Ei kai tässä muukaan auta. Syvä huokaisu. Hirvittävän syvä. Illaksi laitetaan pizzaa. Sehän on melkein kuin olisi juhlat. Yritän nyt epätoivoisesti saada väriä tähän elämään. Maksimoin tylsyyden ja nousen pinnalle kukkimaan. Ehkä mä vaan relaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti