6.1.2014

Nöyrän tytön painajaiset

Aamuyöllä ovi käy ja joku tulee mun asuntoon. Mä huudan: " Kuka Vi...u siellä on, menkää muualla! Mitä te täällä teette?!" Tyypit on jo sisällä ja istuvat sohvan toiseen päätyyn. Toinen nojalle ja toinen, selkeästi lyhyempi, sohvalle. Ja mä huudan ja kiroilen. Syöksyn niitä kohti ja huudan kuin eläin. Samalla rätkin niitä peitteelläni ja yritän ajaa pois. Herään siihen.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, olen hiestä märkä. Menen takaisin sänkyyn ja tajuan, että se kaikki olikin vain unta. Mutta nämä mun yölliset kohtaukset alkavat saada voimallisempia piirteitä. Ennen kuitenkin pysyin sängyssä, potkin, huusin ja kiroilin siellä. Mutta nyt olen jo lähtenyt liikenteeseen. Koko viime yö oli yhtä levottomuutta. Jo ennen tyyppien vierailua, mun makkarissa oli sitä porukkaa. Siinä niin, sängyn vierellä päivystävät. Ja mä möykän, ja potkin niitä veke. Mahtaa olla aikamoista esitelmää. Varmasti kuuluu naapurin saakka. Tultuani pinnalle painajaisista, tajuan, että Juppekin poukkoilee pelästyneenä. Ei mikään ihme.

Tammikuun viides
Sitä vaan ihminen käy miettimään, että mistä moinen aggressio kumpuaa? Mitä sitä purkaa? Olen nyt viime päivinä nauttinut ennen nukkumaanmenoa voimakasta yskänlääkettä. Voisikohan se olla syynä? Joskus kemikaalit saa aikaan outoja juttuja. Esim. ne röökistä vieroittamispillerit, tekivät öistäni helvettiä. Mulla on aina ollut voimakas yöelämä. Ikääntyessä se kuitenkin on rauhoittunut. Mut nää painajaiset ovat säännöllisiä. Aina tämmöisen yön jälkeen olo on lievästi hermostunut. Pumppurytmit on jo herättyä viturallaan ja oudosti väsy. Tahmea.

Viides Tammikuuta
Uhmasin eilen itseäni ja kävin aamu-uinnilla. Käpyttelin rantaan rauhassa ja voi tsiisus, kun pulahdus kylmään syleilyyn antoikin kaivattua energiaa. Se on vain niin osa minua. Happi ja kylmä vesi. Siitä toiminnallisesti liikkeelle hoitaa juttuja ja tunsin olevani elossa. Valitettavasti sain myös illalla tuntea tehneeni ja nyt keuhkoputket huutaa taas hoosiannaa. Oonks mie oikeesti näin tyhmä? Mut kun mie en jaksa olla tekemättä. Mie en jaksa sairastaa. Tahtoo äksönii. Tauti jo noin niin kuin helpotti otettaan ja jätin sen lekurissa käynnin. Pitääkö se nyt mennä sinne? Jos se on rööritulehdus ja tarvitaan antipipibioottia. Voe perse!

BlingBling
Käytiin eilen myös Mustikkamaalla ulkoilee. Ei voisi uskoa, että on tammikuu. Otin muutaman foton ja tänne laitan ne todisteeksi jälkipolville. Lumeton lohduttomuus. Mun mielestä lunta ei enää tartteisi tulla ollenkaan. Ajatelkaa, jos sitä ei tule, niin kohtahan tässä päästäisiin jo mökille. Liekkö siellä järvi jäässä, tuskin. Mökin saa kyllä lämpöiseksi, mutta voisi kausi tulla turhan pitkäksi. Rajansa kaikella. Poimin samalla parit oksat ulkoillessa ja niistä askartelin liikkeelle somisteen. Kultaspreijasin ja kultahippuloita pintaan liimasin. Nyt kauniisti ikkunassa kimmeltää. Teemana on ylellinen kulta. Kerastasen tuotesarjaa tukien.

Luojalle kiitos, tää on viimeinen veepee. Päästään arkirytmiin ja rutiniin kiinni. Noh, ei sitä kestä kuin viikko. Sit olisi se Kelan kuntoviikko. Siellä tuskin kyllästyy, ymmärtääkseni tekemistä riittää. Ei ole vieläkään selvinnyt Martan yksityiskabinetti. Ovat pirulaiset lomalla huomiseen, mutta het aamusta otan teleksin ja selvitän. Snadisti tuntuu tyhmälle jäädä taas lomalle, tunne kun on päinvastainen. Työorientoitunut. Mut enhän minä noita ajankohtia voi päättää. Se on otettava nöyrästi vastaan mitä annetaan. Niin just. Nöyränä tyttönä mennään...

2 kommenttia:

  1. Martta on nyt hyvä ja hilpaisee lekurille! Ethä puolikuntoisena voi mennä kuntoviikolle. Hopi hopi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martta meni tohtorille. Martalla on keuhkoputkentulehdus. Martta sai pillereitä. Martta on tyhmä.

      Poista