Haavoittuvat ihmisen lapset

Voihan lörventö! Mun piti herätä tähän päivään pirteänä ja täynnä fitnessenergiaa. En herännyt. Kuuntelen itseäni, onko tämä nyt laiskapaskaenergiaa vai meinaako se oikeasti pukata lentsua. Jostakinhan se epävarmuus olotilaan kumpuaa, jotakin joku minussa kertoo. Pysähdyin hetkeksi ja kuuntelin. Toinen minussa sanoo, hyppää homo housuihin ja anna mennä vaan. Jumppaa jumppaa. On väsy, saamattomuus saavuttanut. Kurkkua kaivaa ja ysköstyttääkin. Okei, kuuntelin ja hyväksyin. Samalla ymmärsin, että mullahan on koko loppuelämä aikaa jumpata. Silloin ei tehdä, jos joku minussa laittaa vastaan. Hyvin alkaa juu...Mut hei, Ma on se personelli miitinki ja se on viiaipii. Tähtään nyt siihen ja tahdon olla kunnossa. Elämäni kunnossa. Enkä nyt ala tuomitsemaan itseä, enkä ainakaan murehtimaan. Minäkin olen haavoittuvainen, pieni ihmisen lapsi.

Hillitön Vitsku!

Nyt täytyy laittaa blenderiini joku tervehdyttävä viherpirtelö. Niissä on oikeasti alkukantaista voimaa. Olen menestyksellisesti viikon jokainen päivä nauttinut moista herkkua. Repertuaari on laajentunut niinkin ikävään kasvikseen kuin varsiselleri. Antaa pikantin aromin ja sopii hyvin avokadon ja pinaatin kaveriksi. Äkkiä voisi luulla, että pahaa on tuommoinen terveellisyys. Mutta ei ole. Ihmetellen maistan hyvää ja kaunista. Mun keittötasot ovat vapaat kaikenmaailman kodinkoneista. Tasoilla vain kaksi kahvikonetta. Tehovatkaaja on saanut päivittäisen paikkansa, kytkettynä suoraan sähköön ja näin on helposti käyttövalmiina. Siinä niin syyttävästi mua tuijottaa ja muistuttaa päivittäisestä käytöstä. Hyväksi on ihmiselle. Haavoittuvalle lapselle.

Nythän on niin, että tänään on lauantai. Se päivistä parhain. Pullataikina pitäisi olla kohoutumassa ja matot hakattuna tuuleutumassa. Eivät ole niin. Ei edes pyykkikone jyllää. Villakoirat juoksentelevat kintuissa ja kukkaset huutaa vettä janoissaan. Minun elämässä tätä voisi kutsua kaaokseksi. Onpa outo sana. Niin kuin kaaos ja seksi. Sitähän se kai aina on. Seksi meinaan. Jonkun sorti kaaosta. Mutta kohdallani tämä ei ole erotiikkaa, tämä on silkkaa epäjärjestystä. Kotini on linnani. Mun päässäkin on kaaos. Ilmeneekö se myös arkisella tasolla ja koti huokuu rättiä, raippaa ja Midaksen kosketusta. Tämä tämmöinen ei ole ollenkaan tyypillistä minua. Alanko rikkoa rajojani ja hukun kohta paskaan? Ajatuksissani poukkoileva epäjärjestelmällisyys hakee tukea aineellisesta ja tästä todellisuudesta. Kuten huomanette, olen esimerkillinen keksimään perusteluja kaikelle sille, mitä voinkaan jättää suorittamatta. Ei tartte jumpata, ei tartte siivota. On vain tarpeeksi hyvät perustelut kaikelle. Huijari perkele. Katoa pimeyteen. Sinä lapsi, joka olet haavoittuva.

Ei kai tässä nyt muu auta, kun ottaa tämä elämä omiin käsiin ja aloittaa päivä. Pirtelöt nassuun ja joku roti tähän epäjärjestykseen. Onneksi tänään on se taideterapiasessioa. Se antaa paljon. Se on iso ilo. Taidan imuroida, niin itseni kuin kotini. Siitä se lähtee. Niin lähtee. Puhtaaksi. Parhaaksi.