Taivaallista menoa

Täällä ollaan! Kas kummaa, nakoton tässä partsilla, vieressä kupillinen mokkoo, niin kuin kotsuomessa konsanaan. Nooh, pieni ero on maisemassa ja vallitsevassa ilmastoalassa. Arska paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpötila huitelee kolmeskympissä ja meri siintää taivaanrannassa. Kaiken kattava aamiainen on nautittu, tsiisus, kun on pöperöö paljon tarjolla. Vielä ei toi massu ole siirtynyt paikalliseen aikaan, joten täyteen on paha enää kauhiast paljon tumpata. Mutta tuoreet hetelmät ovat kertakaikkisen maukkaita ja eiköhän tässä pikku hiljaa aleta laskeutua näille leveysasteilla.

Tämmöses torpas asustaa hän

Matka tänne meni lähes hyvin. Ja tällä tarkoitan sitä, että aika meni suht joutuisasti, eikä sitä ikävää tunnetta eikötämäkoskaanikinä ole perillä, ei tullut. Olin hehkuttanut primium-luokan paikkaani, mutta se oli kyllä ikävä pettymys. Siellähän oltiin kuin sillit suolassa ja ainakin mun penkki oli niin helvetin huono, että perse puutui jo ensimmäisen tunnin aikana. En sit tiedä, onko vika mun ahterissa vai penkeissä, mut ei ollut kiva. Se oli tuskallista. Ja tietenkin mun viereen sattui just se hölisevä hemppa hollolasta, joka haisi niin vanhalle viinalle, että mun piti olla koko ajan kääntyneenä pois päin hänestä. Drinksu maistui, kuorsasi ja levittäytyi koko ajan mun puolelle. Käytöskin oli aika syvältä, mutta en järjestänyt mitään kohtausta, annoin kyllä tulla hyvin selkeästi ilmi, et musta et saa frendiä. Maksoin tästä lystistä lähes 400 erkkiä, ja mielestäni en saanut rahoilleni vastinetta. Noh, kylmän aamiaisen sijasta saimme kuumaa munakasta. Siinä kaikki. Okkei, kymmenen kiloa matkatavaraa enemmän on toki hyvä lisä, kun pääsen tästä shoppailemaan. Mut taas kerran totean, ettei ole finnairin voittanutta.

Aurinko laskee 

En koskaan väsy ihmettelemään sitä, kuinka ihanaa se onkaan saapua sieltä synkästä pohjolasta tänne valoon ja lämpöön. Samantien koko lentomatkan koettelemukset on pois pyyhkäisty ja elämä on yhtä juhlaa. Toki, sitä on sekaisin kuin seinäkello, nukkunut en juurikaan, ja aikaero tekee omat tepposensa. Ihan ensimmäinen asia tänne saapuessa on istahtaa tähän terdelle, ottaa kylmä Singha ja polttaa spaddu. Antaa atmosfäärin puhutella ja loman laskeutua ylle. Totta vieköön, se hetki on unelmainen.

Martta mahtuu makkoomaan

Pupujussit hyllyllä

Hotelli on hyvä. Mulla on tällainen paritalon puolikas ja iso terde. Huonekaan ei ole mikään pikku kolo, vaan on tilaa missä temmeltää. Vaikka alue on suht iso, ja korkeuseroja riittää ( ollaan silleen rinteessä,) niin sijoitukseni on juurikin hyvillä huudeilla. Yksi allasalue on tuossa vieressä. Restorantti ja Spa lähellä. Tässä kuumuudessa jokainen ylimääräinen käveltävä metri on haasteellinen, ja on snäppärää, kun kaikki on lähellä.

Purkauduttuani läksin hoitelemaan jetläägiäni tohon altaalle. Aivan rättipoikki väsyneenä oli ihanaa pulahtaa virkistävään veteen ja ottaa varjon alla pikku tirsut. Siinä makoiltuani tovin, ihmettelin, että mitä outoa tässä touhussa nyt oikein on? Yhtäkkiä ymmärsin, että hotelliahan olikin K-12 ja näin se kiljuva meteli on poissuljettu. Alue muutenkin rauhaisa, väljää oleskelua ja saa olla ihan omissa tunnelmissaan. Mii laik!

Kellon lähentyessä neljää, totesin, että nyt onkin aika siirtyä hierontaan. Spa on kaunis, niin kuin täällä yleensä. Palvelu saa tuntemaan itsensä kuninkaalliseksi ja ai ko mie nautinkin! Hieronta oli aikaeroa helpottava, otteet napakat, mutta se ei estänyt mua nukahtamasta siihenkin. Hoidon jälkeen olin todellakin kuin halolla lyöty, mutta samalla olo alkoi olla jo lähes taivaallinen. Suihkun kautta kylille, nälkä kurni suonissani ja verensokerit janosivat ei verta, vaan sokeria. Syömään!!!

Pimeässä on vaikea hahmottaa sijaintia. Tai siis, eihän täällä nyt pimiää ole kuin perseessä, valoa ja tuiketta joka puolella, mut noin niin kuin luonnon valoa ei ole. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. Olin ajatellut, että menisin johonkin rauhaisaan merenrantakuppilaan nauttimaan maukkaan paikallisen aterian. Mut ei, pääkatu on juurikin sellainen turistihelvetti, enkä paikallistanut missäpäin ranta mahtaakaan olla. Varmasti siinä ihan vieressä, mutta en uskaltautunut menemään kohti pimeää. Tiedä mistä olisin itseni löytänyt. Kysyttyäni paikallisilta, niin sain vain epämääräisen vastauksen kilometri sinne, toinen tänne. Juu, ei tässä rantakadussakaan mitään vikaa ole, mutta kohdallani jetläägi on sama kuin kunnon darra. En kestä metelii, en ihmismassaa, vaan tahtoo rauhaa ja rakkautta. Aikani lampsittuani, luovutin ja löysin paikan, joka nyt ei ollut kaunosielulleni se ihan täydellisin, mutta ruoka oli hyvää ja olut kylmää.

Mun lempiheinät. Morningglory tai jotain.

Totesin, että nyt ei ole hyvä hetki jäädä ihmettelemään ihmisvilinää ja kaiken mahdollisen tarjontaa. Sitä on oppinut tähän ikään kuuntelemaan jo itseään ja hyppäsin tuktukkiin suuntana hotellin rauha. Jälkiruokani nautinkin hotlan omassa ravintelissa, joka ei suinkaan ole huono vaihtoehto. Terde on korkealla ja näkymät merelle esteettiset. Ilta kaunis ja tumma, ihmisellä hyvä mieli. Nautin kaikessa rauhassa kupillisen vahvoo mokkoo, konjamiinin ja palan taivaallista sitruunatorttua.

Yksi suurta nautintoa tuottava asia lomilla on ilta/yöuinti. Kävely kylillä on hikistä hommaa ja viileä vesi, allasvalojen hohteessa on suuri nautinto. Kellua köllöttelin tähtitaivaan alla ja ajattelin, että suomessa on samat tähdet, mutta juurikin tällä nimenomaisella hetkellä olin onnellinen tämän tähtitaivaan alla.

Jassoo, nyt suuntaan biitsille. Tahdon paikallistaa itseni päivänvalossa ja ehkäpä käyn hitusen verran ottamassa väriä pintaan. Iltapäivällä on balilainen massage ja pöytävaraus merenrantaan. Ai niin, tänään on Jouluaatto. Tänne tuskin pukki löytää, mut ei sen niin välii. Tää on lahja itsessään. Tää oleilu ja elo. Nauttikaa te siellä sikaa ja muita herkkuja. Se on moro ny!