Se on menoo ny!

Jep, jep. Kärsittyäni tätä odottavaa matkakuumetta, on vihdoin ja viimein lähtöpäivä käsillä.  Olen täälläkin jo niin hehkutellut, ettei oikein tiedä, joko se lähti, joko se kävi ja palasi. Se on kuulkaa hyvä elää sitä lomaa jo ennakkoon, niin näin se tuntuu ja kestää pidemmälle.

Sehän nyt tietysti oli selvää ettei uni tänä aamuna jaksanut kantaa. Mutta ei huoli, avattuani silmät, unenrippeet katosivat saman tien. Ilmassa on siis lievää jännityksen omaista tutinaa... etten sanoisi vipinää. Jos vielä selviän päivän ilman päikkäreitä, niin olisin yöksi onnellisesti niin väsy, että nukkua posottaisin koko lentomatkan. Sehän olisi vallan huikeaa, mutta en usko sen olevan mahdollista. En ole sitä tyyppiä, joka nukkuu lentokoneessa. Autossa ja junassa kyllä, mennen tullen, mutta ei ilmassa. Siellä snadisti on virittäytynyt pelkäämään, että koko paska tippuu alas. Siinä ei paljon uni paina. En nyt varsinaisesti sanoisi, että kärsin lentopelosta, mutta ei se mitään lystinpittoo ole. Ikävä velvollisuus, jos haluaa siirtyä paikasta aa, paikkaan bee.

Matkatavarat ovat laukkua vaille valmiina. Isoja ja pieniä kasoja pöytä täys. On hassua tähän aikaan vuodesta laittaa kesäkampetta jonoon ja järjestykseen. Silittää shortsia ja hihatonta paitaa. Ihan piti varvassandaalitkin kiillottaa. On sit hyvä lähteä matkaan. Eikäpä tässä mikään kiire ole, kone lähtee vasta illalla. Niin jos lähtee. Säätiedotus lupaa myrskyä illaksi. Juu juu, etukäteismurehdin jo. Tietenkin on niin kova myrsky ettei päästä lähtemään. Stop! Tästä juurikin viime postauksessa taisin mainita. Turha ressaa ennakkoon! Otetaan vastaan mitä annetaan, jos lento ei lennä, niin se ei lennä. Ei kai sitä tartte koko hemmetin päivää murehtia. Ei niin. Tai ihan vähän vaan.

Eilen illalla käytiin Katajanokan Kasinolla joulumurkinoimassa. Jo perinteeksi muotoutunut joulupöytä ei pettänyt tälläkään kertaa. Noh, kinkku oli kuivaa, mutta muutoin kokonaisuus oli joulunmakuja täys. Sain miekii lanttulooraa ja rosollii. Atmosfääri on siellä kohdallaan ja oli ihan kiva virittäytyä hetkeksi jouluisiin tunnelmiin. Mut se siitä joulusta sitten. Siinä oli tälle vuodelle tarpeeksi. Nyt on vain aurinkorasvat ja jokothaikarrit mielessä. Outs! Wanderfull!

Pukkikin kävi ja piipahti. Erityismaininnan ansaitsee Colour-sisustuskirja. Niin on kaunista katsottavaa, että vallan juutuin sen sivuille hetimiten. Kirjasta on paljon inspiraatiomaista hyötyä ja varmasti palaan sen sivuille uudestaan ja uudestaan. Mahtava lahja, totta tosiaan.

Mun aivotoiminta poukkoillee levottomasti, eikä tästä kirjoittamisesta tule mitään. On silleen rauhaton olo, juu nou? Eipä aikaakaan, kun kohta törötän tuossa eteisessä bermundat jalassa ja odotan Ukkorähjää noutavaksi. Ehkäpä nyt vielä hetkeksi relaan. On silleen muutama tunti kuitenkin vielä aikaa. Tietotekniikka lähtee messiin. Lomapostauksia tulee, jos koneksuunit pelittää. Niitä odotellessa.

Hillittömän hauskaa ja tunnelmallista Joulua kaikille lukijoilleni! Syökää sikaa ja olkaa ihan torttuna!