Pohdin tässä...

Hyväinen huomen kaikille paimenille ja maarioille. Eiks tää nyt ala olla jo sitä kuuminta hottia, noin niin kuin joulua ajatellen. Siellä niin kaikki kodin pikku hengettäret ja muut tontut leipoo ja laittaa yyper tehokaana kaikkea joulukivaa. Sika on lahdattu, kuusipuu kaadettu ja jouluviinat hommattu. Onnekseni olen tänä vuonna irtisanoutunut moisesta ja kaikki energiani menee siihen, että saan pidettyä itseni aisoissa siihen asti kunnes pääsen matkaan lähtemään. Sen mää vaan haluaisin sanoa, että toivoisin teille lunta tänne mustaan pohjolaan. Sehän nyt on jeesuksen tosi, että kyllä lumi tekisi enempi parempi joulutunnelman. Tai sitten ei. Ehkä se tunnelma on siellä tonttulakissa tai jotain.

Yllättäin tää viikko on tuntunut pitkälle kuin nälkävuosi. Eiks se mene aina niin, et kun jotain odottaa kovin, niin sillon aika matelee. Eli odotankos mie jotakin? Ehkä hiukkasen, vähä tai sitten enemmän joo. Vielä kaksi päivää duunia ja sit heitetään jouluvapaille. Miehän elän jo siellä. Marssijärjestys viikonlopulle on tarkkaan aikataulutettu. Miks sitä aina pitää elää niin ennakkoon? Lomankin olen mielessäni käynyt läpi. Mikä päivä minnekin, sitä silloin ja tuota tällöin. Ihan höperöö. Elä nyt ihminen hetkessä, eläkä suotta hötkyile. Tää on niin mun tapa, minkäs teet? Kyllä mä nauttia osaan, lomalla heitetään suorittaminen paskaojaan ja annetaan ajan vain lempeästi kohdella. Sen verran olen etukäteisjärjestelyjä tehnyt, että jouluaattona menen syömään gyrmee ja yksi merellinen retki PhiPhi saarelle on varattuna. On pakko ennakoida, koska siellä on muitakin kuin minä. Katsokaas, etten jää sit rannalla ruikuttaa. Ei sekään kiva oo. Yksin jouluna rantahietikolla, hirvees kuumudessa, polttavassa auringossa itkeä ruikutan, että tahtoo sikaa. Tahtoo joulusikaa. Vai syötiinkö sitä sittenkin kanaa?

Olettkos muuten panneet merkille, että elämme taas yhdenkin vuoden viimeisiä hetkiä? Naamakirjassa oli sellainen hassu juttu, että se listasi allekirjoittaneen vuoden 2013 kohokohdat. Siellä oli kuvat ja kaikkee. Tuollalailla nähtynä sai huomata, että kyllähän sinne vuoteen mahtui kivoja juttuja. Ja vähemmän kivojakin. Mutta kaikki tyyni, vuosi on mennyt taas uskomattomalla vauhdilla ja se tuntuu jotenkin epätodelliselle. Erään asiakkaan kanssa keskustelimme asiasta ja teimme uuden vuoden lupauksen ja mie lupasin olla enemmän täydellinen ihminen. Perkeleenmoinen pyrkimys perkeleelliseen täydellisyyteen. Ei yhtään enemmän, eikä yhtään vähemmän. Tuossapa onkin oiva tavoite tulevalle vuodelle.

Jahas. Puntaroin tässä, että lähdenkö tästä aamu-uimaan vai painunko vielä höyhenille. Siinäpä vasta dilemma. Tarpeeksi kun pohdin, niin ei tarvitse tehdä kumpaakaan. Täytyy vain suoriutua lähtemään. Tuokin on muuten aivan uusi piirre ihmisessä. Pelkkään pohdiskeluun menee aikaa huru mykke. Ennen tehtiin ja nyt pohdiskellaan, että tekiskö. Niinpä juuri. Otan vielä kupin mokkoo... ja pohdiskelen.