Jäähyväiset linnuille

Taitaapi matkakuume jo herätellä tätä luojan luomaa. Ei sille mitään voi, mutta kyllä se jo varpaissa pikkasen alkaa kipristellä. Mie oon muuten aina kärsinyt nauttinut matkakuumeesta. Ihan oikeesti mun massussa on perhosii, mitä lähemmäksi lähtöpäivä tulee. Kauheest paljon on asioita, joita pitää mukamas koko ajan selvittää. Karderoobi on monta kertaa mielessä käyty, kaikki mahdolliset varotoimet on ajatusmaailmassa selvitetty. Hammaslääkäri jäi tällä kertaa käymättä, onneks rokotukset ovat voimassa.

Tähän liittyy myös paljon pelkotiloja. Koko ajan saa sairaspeljätä. Pikku aivastus, kauheeta onks mulle tulossa flunssa. Pieni paukku pääsee peräpäästä, kauheeta onks mulle tulossa vatsatauti. Puhumattakaan tulivuorista, myrskyistä, lakoista ja muista mellakkatilanteista. Kaikki ovat järkyttäviä uhkia sille, että en pääsekään matkaan ja lähtemään. Ihan tästä kuulkaa ressi tulee...

Ei pidä tietenkään panikoitua vaan pitää miettiä kaikki kivoja asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että mihin linnut kuolee? Eilisellä aamulenkilläni moistakin asiaa pohdiskelin. Kuolevatko linnut luonnollisen kuoleman. Ja minne ne kuolevat. Lintuja on hirveän paljon maailmassa, mutta missä ovat kaikki raadot. Syökö joku ne suihinsa vai onko jossakin olemassa höyhenpeitteinen hautausmaa. Kuinkahan kauan linnut elävät. Onko lintueläkeläisiä olemassa. Kuten huomata saattaa, on maailmassa monta, monta ihmeellistä asiaa,  mitä Martta ei ymmärrä. Joskus elämä ja kuolema on yksi iso kysymysmerkki. Niin ja rauha heidän sielulleen... Lintusielulle.

Olen tehnyt päätökseni. Ensi vuonna ikääntymiseni saavuttaa sen täyteläisyyden kliimaksin, mitä kansankielellä kutsutaan viiskymmiseks. Niin juuri, täytän ne kunnioitettavat pyöreät ikävuodet. Asia on kaihertanut mielessä, vaihtuen pitämättömyydestä matkoilla oleiluun ja hirveisiin ökykemuihin. Nyt olen saavuttanut asian kanssa rauhan ja juhlat pidetään. Minulle tarjoutui uskomattoman upea vaihtoehto. Yhtiökumppani ehdotti, että hän voisi järjestää minulle juhlat. Voiko tämän hienompaa enää olla? Minä itse ( huom. minäite) tykkään järjestää juhlia, mutta sehän on valtakunnan tosi, että saattaisin ottaa asiasta ressin ja näin itse juhlakalu ei olisikaan niin hekumallisesti edustettu, kuin näinkin arvokkaissa juhlissa kuuluisi olla. Otan siis tämän tarjouksen nöyrästi ja suurella ilolla vastaan.

Eilisellä kotimatkalla kerroin Ukkorähjälle innostuneena saamastani tarjouksesta. Siinä jo niin kävin asiaa mielessäni, että hän tokaisi mulle, että älä nyt sinä ala niitä järjestää! Huoks, juurikin näin. Minä saan nyt nauttia ja on aika kiva, kun joku järjestää mulle juhlat! Muutamia diideilsejä saanen kai toivoa. Ihan vaan pikkasen. Jostakin kumman syystä mulla on ollut aikaisemmin pakokauhun omainen olotila  asiasta. Mut nyt tää tuntuu hyvälle, varmasti kivat kemut on tulossa. Eikä siihen ole pitkäkään aika. Keväällä jo. Mahtavaa! Tuleekohan sinne ketään vieraita?

Pakko yrittää vielä hitusen unta. Tänään tehdään duunia yövuorossa. Pitkä päivä siis edessä, tarvitaan lepoa. Mut hei, täähän on kuin tanssia. Polokkoo humppoo tahi valssia. Se on Moro ny!