31.12.2013

Kävelevä kärpässieni

Kiiruhdan juoksujalkaa kohti lentokentän ulko-ovia. Onneksi minulla on samsonaitin neljäpyöräinen matkalaukku, joka liikkuu livakasti, kunhan vain vähän tyrkkäillee. On kiire. On kiire saada suomalaista, raikasta happea. Voi sitä tunnetta, kun astut ulos tähän raikkauteen ja vedät keuhkot  (rohisevat ) täyteen puhdasta, hajutonta ilmaa. Se hetki on kotiinpaluussa parasta. Se on joka kerta ainutlaatuinen elämys. Tunne on sama, kuin lomakohteeseen saavuttuasi, aistit sen valon ja lämmön. Joskin tämä raikkaus on enemmän minua. Se on osa identiteettiäni. Tämä on arvokkaampaa.

On varmaan sanomattakin selvää, että on taas ihanaa olla kotona. Niin kiva kuin on lähteä, on aina kivempaa palata. Onneksi asiat ovat niin. Ukkorähjä tuli hakemaan kentältä pikku koiran kanssa ja jälleennäkemisen riemu oli lohdullista. Viikko suht yksin tekee aina hyvää ja nyt olenkin latautunut kestämään muita ihmisiä. Haluan muita ihmisiä, haluan Ukkorähjänkin seuraa. Tahdon olla ihminen ihmiselle. Näin ne asiat menee, kaikella on tarkoituksensa. Sitä vain kävin miettimään, mikä on se päätös tahi kohtalo, joka tekee ihmisestä erakon tai esim. munkin. Syyn täytyy olla joku hyvin henkilökohtainen ja painava, en usko, että siihen riittää vain halu olla yksin(äinen.)

Kotimatka meni hyvin. Jos ei lasketa sitä takapuolen outoa puutumista. Onkohan mun perseen verenkierto jotenkin vailinainen? Enhän mää koskaan ole ollut mikään täydellisyys, mutta pitääkö nyt tuonkin alkaa temppuilemaan. Perseen, meinaan. Tällä kertaa vieressäni istui lapsiperhe. Hetken jo pelkäsin, että tuleeks tästä sellainen huutohelvetti. Ei, lapsukaiset käyttäytyivät muutoin hyvin, mutta vieressä istuva pikku daami potki mua koko ajan. Okei, se haitannut, kun olin valveilla, mutta yritäppä siinä sitten nukkua, kun pikku kinttu ottaa kokoajan kontaktia. Oli ihan pakko huomauttaa asiasta. En, en tee sitä mitenkään pahasti. Olen tottunut siihen, että lapset pitää mua yleensä hiukka pelottavana tai vähintäänkin outona. Takavuosina, yhdessäkin ruuhka linjavaunussa yksi toukka kysyi äidiltään kirkkaaseen ääneen. "Äiti, miks tuo setä on kuin täti?" Yritin siis antaa itsestäni hellämielisen kuvan ja nätisti pyysin neitokaista olemaan potkimatta. Ja jos se potkiminen ei lopu, niin pyydän koneen kapteenilta, että sut heitetään koneesta tässä siperian yllä ja saat tulla hiihtämällä himaan. Loppui  potkiminen siihen.

Toinen outos koneessa oli mun kuulon yllättäinen heikkeneminen. Ajattelin sen vain johtuvan siitä, että korvat ovat menneet lukkoon vai onks se tukkoon? Okei, nieleskelin ja haukottelin ja kyllä siellä pientä rusahtelua tapahtui, mutta kuulo oli heikko. Katsoin peräti neljä leffaa, yritin kuunnella musaa, mutta kovin oli heikko äänentoisto laitteissa. Niin ajattelin, enkä sille mitään voi. Mutta sitä ihmettelin, kun en oikein kuule lentoemojenkaan puhetta. Yritin lukea huulilta, ja yllättävän helposti se onnistuikin. Kahvia vai teetä? Se on helppo ymmärtää kuulemmattakin. No, asia sai helpottavan korjauksen. Olin sit  heti alkumatkasta laittanut korvatulpat korviini, että saisin otettua pienet tirsat pahimpaan väsymykseeni. Tulpat jäi sit korviin ja huomasin ne vasta, kun otin pois kuulokkeita katsottuani viimeisen leffan loppuun. Olin siis ollut koko lennonajan tulpat korvissa! Kyllä. On siinä lentoemoilla voinut olla ihmettelemistä. Jätkä on kuin autistinen ja tulpat korvissa. Kuin mää en niitä nähnyt, kävinhän veskissäkin monta kertaa. En sit ilmeisesti ihastellut itseäni peilistä tai tulpat oli niin syvällä ettei niitä näkynyt. Voi järjenpimmeyttä!

Aikaero tännekin päin piinaa. Tämä on matkustelun ikävin puoli. Olen sekaisin kuin seinäkello. Mä väitän, että tämä aikaerorasitus pahenee, kun ikävuosia tulee lisää. En muista, että tämmöistä olisi ollut nuorempana. Koko elimistö on sekaisin tai ainakin heikunkeikun. En nyt ala yksityiskohtaisesti erittelee, mut ei tää kivaa oo. Tuliaisena on myös ällöttävä aurinkoihottuma. Jalat on täynnä pieniä verenpurkautumia, tummanpunaisia näpykkäitä ja yläkroppa on kuin rokon runtelema. Kutiaakin. Toivottavasti se on vain aurinkoihottumaa ettei ole joku rooppinen tauti. Keuhkot huutaa hoosiannaa, sekin on joka reissulla sama juttu. Ilmastointi ja kaikki se vaihdos ( tupakoinnilla ei ole osuutta asiaan) elämäntavoissa saa elimistön reakoitumaan. Muutenhan tämä matkustelu on ihan hirmu kivaa...

Litkittyäni kolme kupillista suomalaista mokkoo, istuttuani pimeässä parvekkeellani, ymmärrän, että en voikaan mennä altaalle. Joskin en voisi sitä tehdä vaikka olisin altaan äärellä. Olen kuin kävelevä kärpässieni. Pilkku siellä pikku täällä. Jää nyt brunat esittelemättä. Niin olin ajatellut, että lähden tästä kylille bermundat ja toppi päällä elvistelee. Ei pysty. Ei kykene. Mut huihai, tällä hetkellä tämä pimeys ja harmaus on kohdallani ihan tervetullutta. Jostakin kumman syystä, se ei ahista olemoisinkaan. Eli loma on tuottanut ansaittua tulosta.

Ai niin, tänään on uusivuosi. On siis juhlat. Kyl mää perunasalaatin väännän ja nakit keitän. Joo, ja tinaa pitää valaa. Ehkä pikkasen kuplaa. Kyllä, se maistuu... Ihanaa on juhlat! Juhlat. Kemut. Bileet. Saa nähdä moneltako Martta uuvahtaa...Ihan sama. Tänään on juhlat!!! Kemut. Bileet. Jee!

OIKEIN ETEVÄÄ UUTTA-VUOTTA 2014!! 
KIITÄN KULUNEESTA KAIKKIA LUKIJOITANI JA TOIVOTAAN TULEVASTA AINA VAIN PAREMPAA! 

16 kommenttia:

  1. Voi vihne! Sinä ja sun korvatulppas! :D

    Hauskaa vuoden 2013 viimeistä päivää ja onneja alkavalle uuelle vuuelle 2014 ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai mie oon jo sen verran seniili, että on ihan ymmärrettävää, jos joku tulppa jonnekin päin kehoa unohtuu ;)

      Olkoon tuleva vuotesi hetelmällinen kaikin puolin ja vielä hiukkasen enemmänkin!

      Poista
  2. Kiva kun tulit takas.

    Parasta Uutta Vuotta !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kirjoitit noin :)

      Huippua tulevaisuuteen!

      Poista
  3. Sun kirjoituksistasi tulee AINA hyvä mieli! :)
    Hyvää Uutt Vuotta 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sainpa tästä hyvän olon :)

      Rakkauden vuosi 2014. Olkoon se sinun!

      Poista
  4. Hyvä, että oli kiva matka ja että oli myös kivaa palata koti-Suomen harmauteen! :)
    Hihitytti ihan urakalla tuo korvatulppa-episodi!! :D

    Antoisaa Uutta Vuotta!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Ja minä olen marjapirtelö ;)

      Kohti unelmiesi vuotta menet, neitokainen!

      Poista
  5. Heh, korvatulpat. Tohon perseen puutumiseen kommentoisin omalta kohdaltani, että en pysty istumaan edes hyvin muotoillussa autonistuimessa tuntia kauempaa. Sitten alan narisemaan, että taukoa taukoa. Se on ikävä vaiva, oikein tosissaan särkee ahteria, jos pitää paikallaan olla. En jaksa uskoa, että mistään vakavasta on kysymys, sulla ja mulla nyt vaan on tällaiset perseet :D

    VastaaPoista
  6. Mara, nyt puhut asiaa!
    Olipa lohduttavaa löytää toinenkin perseongelmainen ;)

    Onkohan syynä se, että meillä vaan on niin kiinteät pikkupyllyt, ei läskiä lain. Siksi puutuu. Pehmusteet puuttuu, juu nou? En tiiä, ikävä vamma.

    Pehmeää Uutta-Vuotta Persvammaselle! Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kohdalla ei varsinaisesti voi puhua kiinteästä pikkupyllystä :) Oma teoriani on (siis tietenkin vain itseni kohdalla), että lihakset ovat häipyneet taivaan tuuliin läskin tieltä, joten ei oikein edes ole minkä päällä istua :D. Ja autossa on jo lisätyynyt, joiden päällä istun, mutta ei auta. Joten ei auta muu kuin nousta välillä kävelemää/jumppaamaan/makaamaan silloin kun se on mahdollista. Perustettaisko Persvammaisten yhdistys? Kehnot kinkut? Vajaaperseiset? Oho, nyt lähti kiitoon mielikuvitus. Hyvää uutta vuotta!

      Poista
    2. Persvammasten yhdistys PVY! Hah, ollaan perustajaperseet!

      Poista
  7. -kummitus-1.1.2014 12.06

    Sulle sitä sattuu ja tapahtuu. Hyvä niin, onpahan mitä muistella sitten keinustuolissa. Mutta muista laittaa ekstrapehmuste siihen, ennen kuin ryhdyt uudelleen näitä lukemaan. ;-D

    Ihanaa ja antoisaa tuoretta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekstrapehmusteita tarvitaan. Pitänee syödä perslaardia ( mitähän se on, jotain läskii.)

      Poista
  8. Mä annan mielelläni viipaleet läskiä pehmikkeiksi sulle ja Maralle;)
    Kiva kun oot taas lähellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaanotetaan läskilahjoituksia PVY:lle ( Persvammastenyhdistys!)

      Kyllä koti on aina koti. Mahtavaa!

      Poista