Häpiending

Viimeistä viedään. Viikko on hurahtanut nopeasti ja kiitos, tätä lystiä on ollut ihan riittämiin. Ihanaa tulla sinne kylmään ja harmaaseen pohjolaan. Sain mitä hain, valoa, relaa ja hyvää ruokaa. Musta tuntuu, että nyt ei tartte valittaa olosuhteita siellä. On aina mahtavaa päästä matkan jälkeen himatsuuniin. Jotenkin sitä taas katsoo kaikkea eri näkökulmasta ja osaa antaa sille kuuluvan arvon. Oma rakas pikku elämä. Jess söör!

Rantainen raja

Terdel

Makasin koko päivän altaalla. Aamupäivästä aina kello neljään. En olisi uskonut, että enää pystyn siihen. Tulin jopa varjon alta pois, sillä seurauksella, että nyt näyttäisi olevan väriä pinnassa. Bikinin ja brunen raja on hämmentävä. Ilman housuja iho näyttää kelmeältä ja jotenkin kuolleelta. Kyllä ruskea on kaunis ja laihempikin. Altaalla mulla oli hauskaa, koska se mainitsemani kirja saa minut nauramaan ääneen. Itse asiassa jopa niin, että en välillä voi sitä lukea, koska naurusta ei meinaa tulla loppua. Hemmetti, kun kirja voikin olla hauska! Vai johtuuks se vain siitä, että olen ollut viikon vain omien ajatusteni kanssa, eikä yleistä lystinpitoa toisten lajitovereiden kanssa ole. Se saa minut nauramaan luetulle tekstille. Ihan sama, pääasia on, että naurattaa. Joskin itku hyvälle kirjalle on myös ällistyttävän ihanaa. Olen senkin kokenut.

Illan vietinkin sit Katabiitsillä. Se on parempi kohteena kuin tämä Karon. Jotenkin vaikutti, että kuppilat siellä on tasokkaampia ja olisin voinut mennä syömään useampaankin ravitsemusliikkeeseen. Samanlainen härdelli rantakadulla kuin täälläkin ja sitä mä vaan en enää jaksa. Kuka sitä oikeasti jaksaa? Tai siis nauttii siitä? On kuuma, hirvee meteli, helvetisti jengii, kauheet hajut, iholle käyviä ihmisiä. Mitä nautittavaa siinä on? Ei niin mitään. Mie tahon rauhaa ja tunnelmaa. Onks se näin, että tämmöinen peräpohjolan kasvatti, lakeuksien lammas on niin tottunut siihen, että ihminen etsii toista ihmistä ja ympärillä on tilaa sekä happea. Nyt ymmärsin, että seuraava lomakohde on tarkastettava huolella. Maailmassa on varmasti paljon rauhallisia paikkoja, missä ihminen voi oikeasti nauttia. Enkä mie sillä, joku tykkää äidistä ja joku äidin pojista. Nämä tämmöiset kohteet eivät ole enää minua varten.

Terveiset kyökistä

Lobsteri nannaa

Eilinen illallinen oli unelmien täyttymys. Kyseinen kuppila on juurikin sitä, mitä peräänkuulutan. Se sijaitsee rantaviivassa, aallot loiskivat ympärillä ja on suht rauhaisaa. Sain pöydän terassilta ja ai, että ko mie nautinkin tunnelmasta. Sisällä kolme henkinen bändi soittaa mukavasti soljuvaa ja korvia hivelevää jatzin tynkää. Juuri sopivalla volyymilla, niin ettei käy hermojuuriin. Mun on varmaan turha mainita, että ruoka oli kauttalinjan taivaallista ja hei, täällä palvelu oli ihan ykkösluokkaa. Tai vieläkin parempaa. Henkilökunta oli kummasti valikoitunut kauniisiin kaksi jalallisiin. Ei varmaan mikään sattuma,  että neitokaiset ( miks ei poikaisetkin) olivat lajinsa esteettistä valioyksilöä. Puhuttu kieli meni perille, eikä ollut minkään valtakunnan väärin ymmärrystä. Istuin ja nautin tästä hekumasta peräti kolme tuntia. Katselin ihmisiä, katselin tähtitaivasta ja ympärillä kuohahtelevaa merta. Ei ollut kiire. Oli lomatunnelma.

Donald

Juustot juu

Jam

Ennen varsinaista alkuruokaa sain nauttia keittiön tervehdyksenä lohta ja lämmintä tummaa leipää. Alkuruokana mehevä ja maukas Lobsterisalaatti. Pääruuaksi juurikin oikein kypsynyttä ankkaa, joka oli niin mureaa, että hampaita ei juurikaan tarvinnut käyttää. Ennen taivaallista ( ehkä elämäni paras) Fondanttia, nautin asiaankuuluvat juustot. On sanomattakin selvää, että paikan somaljeeri sai oikeaoppineesti valita aterialleni viinit. En sit tiedä, olinko vain virittäytynyt kokemaan jotakin tämmöistä, mutta aistinautintoni oli täydellinen. Hyvä aterian kruunasi tuplaresso ja lemoncello. Tämä kaikki kustansi rapiat 5000 paikallista kolikkoa, joka noin äkkiä laskettuna on satasen erkkiä. Suomessa tämä lysti ei olisi lähtenyt alle kahdensadan. Paikan nimi on Boathouse Wine&Grill ja se edustaa ranskalaista keittögyrmeeta. Toki siellä on myös paikallinen lista, mutta olen jo sen verran vetänyt nuudelsonii ja sitruunaruohoo, että nyt alkaa jo europian fuudikin maistua. Erityismaininnan ansaitsee myös heidän oma viinikellari, parasta laatuaan täällä.

Mua ei nyt enää nappaa toi auringonottokaan. Iho eilisestä lievästi kosketusarka ja keuhkot, kas kummaa, huutaa hoosiannaa. Hiukkasen paleleekin, eli voisikohan jopa olla lämpöä. Tuonne rantakatuhelvettiin tässä helteessä ei ole suositeltavaa mennä eli mitäs hittoo mä nyt teen? Taidan heittäytyä vuoteeseen vaikkakin se on syntiä näin lomalla. Maata hotellihuoneessa! Iltapäivällä on havajilainen hierontaelämys, en vain tiedä, onks se kovin hyvä idea tähän olotilaan. Ehkä se parantaa, huu nous? Seuraavat sävellykset sit sieltä armaasta suomeni neidosta. Huomenna lähtö aamusta ja on kai sanomattakin selvää, että odotan jo kotiin pääsyä. Niin kuin aina hyvän loman jälkeen. Savadikaahaa tai jotain...thailandikas.