16.12.2013

Jamppa ja Mä

Yö oli niitä nopeita. Laitoin silmät kiinni ja aukaisin aamuun. Se on aina hyvin, hyvin veikeä tunne. Unta meni palloon kaheksan tuntia, joten saa olla tyytyväinen. Ihme, etten nähnyt mitään painajaisia, sillä katsoin illalla kauhu/seikkailuelokuvan. Siinä lentokone tipahti jonnekin siperiaan ja eikä siinä kaikki, siellä metsän keskellä pahat sudet alkoivat napsia pelastautuneita kuin minä ranskanpastilleja jouluaattona. Yleensä en moisia katso, ei mun hermot kestä, mutta eilen juutuin mölläämään ja olikin aika jännä pätkä. Silleen kiva katsoa, kun on itse lähdössä lentämään. Rauhoittaa mieltä juu...

Kuntoutuspaperit ihanaiselta kylpylälomaltani saapuivat perjantaina. Oikein vaikuttaa kiinnostavalle ja lupaavalle. Kaikenlaista kivaa aktiviteettia olisi tiedossa. Allasjumppaa, piirileikkejä ja henkilökohtaista opastusta elämän eri osa-alueille. Jette bra. Asiassa on vain yksi MUTTA. Majoitus on kahden hengen talouksissa. Nou vei. Soitin ja tein asiasta tiedusteluja, että haluaisin tietenkin oman sviitin. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. Minä saan oman huoneen, jos niitä on saatavilla ja asia selviää vasta paikan päällä. Totuushan on nyt se, että Martta ei yövy ( outo sana) kenenkään hetero Jampan kans samassa buduaarissa. Enhän mää suostu majailee edes tutunkaan kanssa, saati sitten ventovieraan. Tilanne on sikäli kiusallinen, että kämppäkaveri saattaisi olla lievästi kuumissaan, ymmärrettyään, että huonekaveri on ihka aito homoseksuaali. Minustahan näkee kilometrien päähän mikä olen miehiäni, se ei varmasti jää epäselväksi. Vai mitä sanotte, kun levittelen kaiken sen kosmetiikan, lämpörullat ynnä muut elämiselleni välttämättömät ylellisyystarvikkeet kylpyhuoneeseen ja pitkin huoneen pöytiä. Mistä me juteltaisiin? Kakkuresepteistäkö? Voi tietysti olla ( ja onkin,) että tämä "ongelma" on vain Martan pikku päässä, mut enivei, oma huone on saatava. Jos sitä ei tule, niin kuntoutus saa mun puolesta olla.

Rakkaat aviollisessa heterosuhteessa olevat lukijani, voisitteko ihan huvikseen kysyä niiltä jumalanluomiltanne ( siis aviomiehiltänne) mitä mieltä he olisivatkaan asiasta. Menevät kuntoutukseen ja selviää, että huonetoveri on pesunkestävä homo? Kuinka sit suu pannaan? Enkä nyt tarkoita, että sitä käytettäisiin mihinkään sellaiseen, mikä nyt just tuli teidänkin mieleenne, hih. Hassua, että 2000-luvulla, minun mieleeni tulee tämmöinen asia, että joudun miettimään osaani vähemmistöryhmittymänä. Voihan tää tietysti olla, että mun mielikuvitus on taas liian vilkas. Saattaisihan se olla, että meillä olisi Jampan kans hyvinkin antoisa ja hauska viikko... hmmmmm.


Todistaakseni itselleni ja teille, että en ole tyystin eineksien valtaama ja huono kotirouva, niin tempasin eilen perinteiset lihapullat ja pottumuusin. Saanko nyt syntini anteeksi ja takaisin paikkani auringossa? Oli muuten pirun hyvät bullat. Olin eilen muutenkin vihmerä ja aikaansaapa. Kävin peräti lenkillä kaksikin kertaa. Alkaa taas tämä epätoivoinen viikko aikaa laihduttaa oireyhtymä. Loppuviikon olenkin sit kokonaan syömättä. No jos nyt yhden mandariinin...

Tänään on poikkeuksellisesti duunipäivä. Napakka viikko muutenkin. Hyvä, tietää tehneensä ja loma tuntuu silloin ansaitulle. Nyt uimaan. Tästä tää lähtee. Olkoon viikkosi pipari.

16 kommenttia:

  1. Alkoi naurattamaan nuo sun kakut ja lämpörullat.
    Suhtautuminen lienee yksilöllistä, suurinta osaa ei taida edes kiinnostaa mikä kukin on miehiään, mutta mahdollista myös että saat kämppikseksi ujon tms jota voi jostain syystä ahdistaakin(eikä se oo sun ongelma, sekin on khuul kun mietit sellaisiakin vaikkei syytä). Minua heteroa ei asia haittaisi(paitsi se huoneen jakaminen), mutta tiedä sitten muista mittään.
    Ole huoleti vain, vaikka huonejärjestely onkin ärsyttävää. Eihän kukaan suomalainen pysty viettämään ventovieraan kanssa päiviä kämppätoverina, käsittämätöntä kun sellaista meininkiä jaksetaan pitää yllä. Hullua sekin että miten niin ei tiedetä saako omaa huonetta vai ei, sieltä kylpypäädystä pitäisi vaan laittaa eikä mitään jännityksen ylläpitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parahin Arttorius,
      Luulen, että suurin osa suhtautuisi juurikin näin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
      Eikäpä tuolla alapääsuuntauksella ole minkään valtakunnan merkitystä. Enhän minä "sitä" ole menossa kuntouttaa, vaan yrittäisin ylläpitää työkykyäni siihen asti, kunnes pääsen nauttimaan eläkettä ;)
      Tätä elämää on jo sen verran nähnyt, että tietää omat outoutensa. Jos nyt se on mitenkään outoa, että haluaa vetäytyä omiin oloihinsa ja olla rauhassa muilta lajitovereilta. Harmi sinällään, jos oma residenssi ei onnistu. Jää kuntoutukset saamatta ja kohta olen veromarkkojen elätettävänä. Ei kai sentään, mutta tohon voisin aina vedota ;)

      Poista
  2. Mun ei tartte omalta ukoltani edes kysyä, koska tiedän jo vastauksen. Sen asenne olis, että kämppis mikä kämppis. Ei siinä sen kummempaa. Paitsi että sulla siinä olis kestämistä, kun ukko olis ihan oma itsensä :D.
    Silloin parikymmentä vuotta sitten oli vielä vähän ehkä kiikunkaakun, kun olin niissä matkaoppaan hommissa ja yhtä lukuunottamatta kaikki työkaverit oli silloista vähemmistöryhmää. Mutta hyvinpä toi ukko silloinkin porukoissa sukkuloi.

    Hyvin se menee. Ties vaikka saat jonkun kaltaisesi mukavan Martan kaveriksi ja sitten teillä onkin tenkkapoo, kumman lämpörullat pääsee paraatipaikalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on asenne ihmisellä ja tuskinpa hää sun ukkos olisikaan, jos ei olisi asenteet kohdillaan. Eikähän mun ollut tarkoitus tehdä tästä ihmisarvo kysymystä, mulla nyt sattuu vaan olemaan vilkas mielikuvitus ;)

      Miksiköhän matkaoppaissa on paljon hompsuja. Niin ja tarjoilijoissa, kampaajissa jne. jne.

      Siitähän se vasta soppa syntyisi, jos samaan huoneeseen joku muu Martta tunkisi. Minä sille lämpörullat näytän ;)

      Poista
  3. No niin, mä kysyin ukolta (vaikka tiesin vastauksen) : Ei haittais!
    Aika hassu toi sun ajatus sinänsä, kun mä oon pari kertaa ollut duunipaikan järjestämässä kuntoutuksessa 5pv +5 pv niin en mä esittele itseäni että Hei mä oon Viivi ja mä oon hetero!
    Ihan vaan ihminen kuten sinäkin ja muut. Yleensä niissä huoneissa ei paljon ehdi edes olemaan muuten kuin suihkussa ja nukkumassa. Koita vaan nyt ottaa se vaikka seikkailuna, sekin että nukut vieraan kanssa samassa huoneessa. Hän saattaa jännittää myös.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun tartte suuntatumistani erikseen esitellä. Tampio olisi varmaan hän, joka ei sitä tajuaisi ilman esittelyä. Varsinkaan sen jälkeen, kun ne lämpörullat ja meikkivoiteet olisi kampauspöydälle ilmestyneet. No mut joo, se on ihan sama, oli huoneessa kuka tahansa ja olin minä kuka tahansa, niin yksityisyys ja oma rauha on tässä iässä jo ansaittua. Mä en niin jaksaisi olla pakko sosiaalinen, vaan ihan omas rauhas tahtoisin nauttia. Ja juurikin siksi se olisi tärkeää, jos päivät pitää yhes jumpata ja humpata ;)
      Onhan se vallattoman tyhmää, jos tästä jännittävästä seikkailusta joutuu moisen asian takia luopumaan...

      Poista
  4. Pakko oli kysyä tätä mieheltä ja se totes että ihan sama.

    Minä en kyllä myöskään haluaisi viettää vieraan ihmisen kanssa yhtään yötä samassa hotellihuoneessa. Jos päivän on sosiaalinen niissä piirileikeissä ja jumpissa, kaipaa illalla varmaan ihan omaa rauhaa -lämpörullilla tai ilman :)
    -hss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti kaikilla on ymmärrystä :)

      Ja saan huomata, että meitä on muitakin, jotka eivät viihtyisi tuntemattomien kans samassa huoneessa. En siis ole outo ja ansosiaalinen.

      Poista
  5. Mun miäs sanoi, että aivan sama. Ei mitään merkitystä onko homo vai hetero. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä yhtään negatiivista vastausta. Hienoa, eikö? Joskin sillä suuntautumisella ei nyt ole niinkään merkitystä, pointtihan on myös siinä, että minä en suostu olemaan samassa huoneessa kenenkään kanssa. Oli sit homo tai hetero tai vaikka pesukarhu ;)

      Poista
  6. Mun mies myös on sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia, ei haittaa. Mene nyt ihmeessä sinne kuntoutukseen, jos sellainen tarjotaan. Kaikki ei pääse, vaikka haluaisivatkin. Kyllä tarpeeksi kipeä menee vaikka yhteismajoitukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaset kukkikoon ;)

      Mie en ole niin kipeä, että suostuisin yhteismajoitukseen ja keskustellessani asiasta, aika moni on samaa mieltä. Ei taho, ei suostu...

      Poista
  7. Mä olen ollut lukuisia kertoja kuntoutuksessa, jaksojen pituus on ollut aina kolme viikkoa (juu, kolme). Pari kertaa olen saanut huonekaveriksi yhden ystäväni, kun ollaan junailtu itsemme samaan aikaan mestoille. Pari kertaa olen keksinyt niin hyvän perustelun, että mulle on annettu yksityishuone. Kaikilla muilla kerroilla olen jakanut huoneen jonkun vieraan kanssa.
    Onhan se aina jännää, että minkälainen tapaus osuu tällä kertaa, mutta ei mulla (ainakaan kovin monesti) ole täysin hermo mennyt. Enkä siis todellakaan ole mikään sosiaalinen kukkainen, kolmen viikon huonetoveruus kenen tahansa kanssa on mulle jonkin tasoinen ongelma. Seksuaalisista suuntautumisista ei ole kenenkään kanssa ollut mitään puhetta, eikä ongelmia ei ole ollut sen puolesta koskaan :)
    Kun keskittyy siihen omaan kuntoutumiseensa, niin kyllä se sujuu. Eikä siellä huoneessa tosiaan paljon ehdi oleskella.

    Kelan maksamilla kuntoutusjaksoilla on majoitus aina kahden hengen huoneissa. Täytyy olla painava syy, jos haluaa oman huoneen, mutta kyllä sellainenkin on monille onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä kuinka äijän käy.

      Yritän ymmärtää tuota kahden hengen huonepolitiikkaa, mutta hyväksyä en sitä voi. En sit tiedä, olenko sosiaalisesti niin kehittymätön, mutta ajatuskin siitä, että joudun majailee tuiki tuntemattoman tai tutunkin kanssa on minulle hyvin vieras. Niin vieras, etten tahdo olla joustava. En vain taho.

      Poista
  8. Ensinnäkin, suuntautumisten suhteen tuskin ongelmaa olisi, kun olet huipputyyppi, niin sehän se on mikä vaakakupissa painaa, eikä se, oletko homo vai hetero! :) Mun mies ainakin olisi sata kertaa onnellisempi loistavasta (homo) huonekaverista kuin ahdasmielisestä huumorintajuttomasta (hetero) huonekaverista! :) näin siis loihe lausuman mun miehein.

    Mutta asian ydinhän on juuri se, mikä sai minun ja miehen kielen kannat napsamaan: ei nyt helvata huonekaveria, siis ihan jotain randomia...ei mielellään edes puolituttua. Yksin pitää saada edes iltansa ja yöunensa nauttia, herrajjjestas! Minä olen niin sosiaalinen erakko, että tykkään kyllä mm.koulutuksista ym., mutta joku raja. Oman huoneen haluan hinnalla millä hyvänsä, vaikka siihen joutuisi itse maksamaan hieman ekstraa. :)

    Ihanaa joululomaa/matkaa by the way! :)

    VastaaPoista
  9. Niin...ja lisätäkseni vielä, että musta on outoa, että ihmisten pitäisi edes haluta olla koko ajan sosiaalinen. Ihanaa, että on muitakin sosiaalisia erakkoja, kuin minä ja mies!
    Mun kaveri miehensä kanssa tykkää yövieraista ja majoittautuvat hyvinkin auliisti aina muiden nurkkiin, kun lähtevät kotipuolesta kyläilemään.
    Me taas miehen kanssa ei missään tapauksessa a) vahingossakaan mennä muille yökuntiin eli joko päiväreissu tai hotelli b) oteta kovinkaan herkästi yövieraita meille. :D

    VastaaPoista