Elämä on vaarallista

Maa on saanut valkoisen harsopeitteen ja jotenkin se tuntuu sopivan pyhäiseen aamuun. On silleen niin kuin puhdas ja hartaudella hankittu. Pyhäaamuthan ovat herran hartaita. Olisikohan tänään täällä jossain joku kirkonmeno? Nyt kun vuosittainen saansyntinianteeksi kirkkokäynti jää väliin, niin olisi varmaan paikallaan suorittaa se kuitenkin ennen lähtöä. Tapani on ollut, että vähintään kerran vuodessa käyn herran huoneessa rukoilemassa anteeksiantoa syntiselle elämälleni. Jos nyt en käy, niin ryvenks mää syntisenä koko seuraavan vuoden? Ei, ei, kyllä pitää päästä aloittamaan uusi vuosi puhtaalta pöydältä. On silleen niin kuin parempi ihminen.

Kynttilöiden aika ja taika

Kyllä kuulkaa olin niin reipas ja rohkeaotteinen, että piipahdin Itäisessä keskuksessa eilen. Läksin neljän jälkeen ja ajattelin, että meno on jo rauhoittunut ja lähempänä sulkiaikoja siellä ei ole muita kuin minä ja myyjät. Ihan ei mennyt arvailut kohdilleen. Porukkaa oli kuin sandaalia rantahietikolla ( sori, tää outo vertaus, mut mie oon jo niin tunnelmis. ) Hetken mulle tuli epätoivoinen fiilis ja aloin ahistumaan, mutta pääsin asian yläpuolelle ja ajattelin sen ryysäilyn olevan ihan jees. Jonot joka kassalla, joka paikassa, mutta ihmiset olivat jotenkin iloluontoisia. En tavannut yhtään kireetä tiukkapipoo. Päinvastoin. Ihan tuntemattomien ihmisten kans tuli heitettyä harmitonta läppää.

Olen rikas! Olen varallisuus!

Sain hoidettua kolme asiaa. Lahjan, uudet sukat reissuun ja vaihdoin euroa thailandiaks. Sain 45.000 ja se on aikamoinen läjä rahaa. Voisi niin kuin kuvitella olevansa äveriäs. Hassua. Miehän oon sellainen matkustaja, että visakorttien lisäksi, mulla pitää olla käteiskassa. Sitä ei koskaan tiedä, jos kortteihin tulee joku äksidentti ja siinäpähän olet sitten niin. Toisella puolella maalimaa, rahatonna. Ei kauheest paljon naurata. Toinen asia mikä matkallani on hyvin kattava on käsiapteekkini. Pillereitä, salvoja, geelejä, vaahtoja, ja kaiken maailman parantavia tuotekokonaisuuksia lähtee messiin. Jos sattuu, että sattuu jotakin. Muuallahan ei ole apteekkeja. Ruisleipää en mukaan pakkaa, mutta mokkaa voisi pari pakettia ottaa. Suomikahvi on tietysti maailman parasta.

Kakkako carpatsiooni

Mustaa lonkeroa

Nyt kun mun ehtoisa Marttamaine on jo mennyttä, niin paljastan teille taas järkyttävän eineksen esilletulon. Lidilissä on näin joulun alla se delux-tuotesarja. Se on aika kattava ja kaikennäkösii kivoi juttuja löytyy. Se jotenkin houkuttaa kokeilemaan. En mie sillä, että minusta olisi laiska tullut, mutta kyllä nyt ihan pikkasen hävettää. Ukkorähjä, tuo työn raskaan raataja sai eilen syötäväksi carpatsion. Juu, sellainen paketista pöytään valmis. Niin oli kuulkaa parmesanlastutkin valmiiksi höylätty ja öljyt pussista pintaan vain vetelin. Ei huono, ihan maistui sille itselleen. Pääruuaksi ostin mustekalan musteella värjättyä pastaa ja siihen toki, itse tein kylmäsavulohikatkarapukastikkeen. Olimme tyydytettyjä. Tämä eineskely alkaa tuntua liian mukavalle. Tässä voi olla se vaara, että Martta alkaa todellakin kontata sieltä mistä aita on matalin ja keskittyykin vain ruokajuomiin. Eilenkin nimittäin lipitin glögii. Ei siis sillä hyvä, että sortuu eineksiin, vaan on myös rapajuoppo. Ai kauheeta, näitä aikoja, tätä ikävää ja surun murhetta. Alas on vajottu juu...

En sit tiedä, johtuiko ruuasta, glögistä vai ylensyönnistä, mutta mun piti käydä keskellä yötä isolla hädällä. Jo on aikoihin eletty! Ikuinen ummettaja joutuu nousemaan ja nöyrtymään tuolla lailla. Yritin kyllä pistää vastaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Sellainen kierto kävi pohjukkaissuolessa, että oli ihan pakko nousta. Ja mikä tässä on vielä niin anteeksiantamatonta, niin varmasti koko talo kuuli, että siellä on syöty jotakin sopimatonta, thihihii. Annoin tulla antaumuksella ja kirosin Lidilin carpatsioonit. Never ever eineksii! Kuinkahan Ukkorähjä, hänellä oli ylösnousu duuniin jo ennen kukonlaulua. Toivottavasti ei ole ollut samaa oireyhtymää. Tai mikä pahinta, se iskee päälle siellä työn touhussa.

Tänään ajattelin silittää matka-asusteet. Suunnittelen myös valmiiksi asukokonaisuuksia, millä mennään lomalla. Se on sit niin näppärää, kun ei tartte siellä lomalla miettiä, et mitä sitä päälleen vetää. Toki, siellä ei tartte kauheasti paljon enemmän pukeutua, mutta tämmöinen ylipainoinen pullukka joutuu kuitenkin sen ikuisen ongelman eteen. Mitä tarpeeksi peittävää voi laittaa päälle vaikuttamatta jääkarhulle? Alaosat on ihan jees. Shortseilla mennään, eikä mun jalat ole ylipainoiset. Mutta yläosassa tarvitaankin jo sitten jotakin unelman kevyttä harsoviittaa tahi pontsoa. Jos laitat tiukkaa toppia, niin näytät just sille ylensyötetylle jouluporsaalle. Silleen noin niin kuin kivasti tursuilee joka paikasta ja  vaaleanpunakkahan sitä on. En uskalla enää käydä solariumissa, kun sekin tapaa nykyään. Eikä aitoakaan voi ottaa kuin varjossa. Ei siinä hirveesti viikossa kerkee brunaa tulemaan. Tämä saattaa kuulostaa sille, että olisi paree, jos pysyis onneton himassaan. Mutta uskoo ken tahtoo, niin olen hyväksynyt itsessäni tämän skandinaavisen rotumääritelmän. Persjalakanen, vaaleanpunainen pullukka. Silmät hailun sinertävät ja vaalea ohuehko tukka. Vyölaukku rennosti lanteille ja urheilusukat ostinkin juuri uudet. Eli ylpeänä itseni kannan. Just joo...

Juppe jo toivottaa kaikille lukijoille Hyvää Joulua!

Kuten varmasti jo tiedätte, niin pyhäaamuun kuuluu se Hesari vuoteessa. Sinne siis. Lukemaan pahan maailman edesottamuksia ja kaikkia hirveyksiä. Lähtee päivä hyvin käyntiin. Otetaan pikku koiran kans vielä torkut. Sehän on sitä parasta. Elämän kultajyviä. Niin onkii!