Ekskiusmii söör, aa juu okei?

Istua nakotan tässä terdellä. Viidakko sykkii ympärillä, siitä lähtee kyllä jännittävä ääni. Pimiää on ja tuulee ihanaisen vilvoittavasti. Juu, kyllä tässä silti ihan biksuissa pystyy istuskelee, silleen ei tule vilu. On vähä jo yksinäinen olo, siksi kirjoittelen. Saan noin niin kuin rupatella. Juu, en ole ottanut edes alkkomahoolia, alkaa jo pikku hiljaa koti-ikävä vaivata. Ja sehän on tietysti hyvä ja hieno tunne. Ajatelkaa, miten kauheaa se olisi, jos olisi surkeaa palata himaan. Ukkorähjältäkin tuli viesti, saisit tulla jo kotiin, täällä on tylsää. Joku muakin kaipaa...

Tuossa noin vasemmalla, ne teki sitä.

Olen nyt kuusi iltaa istunut yksin, eikä siinä mitä, minä tykkään omasta seurastani. Se ei ole minulle mitenkään vastenmielistä. Tavallaan on hyvä hiukka pysähtyä ja tutkia niitä omia ajatelmiaan. Joskaan  ei noissa mun ajatuksissa nyt niin hirveesti ole mitä tutkia. Tuulen huuhtomaa vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, auringon polttamaa ajatusvirtaa. Mikä vain menee ja tulee, ja mistään ei kiinni saa. Hui hai vaan. Täällä on aika paljon miespariskuntia. Kaiholla heitä silleen ujosti altakulmain silmäilen. Kieltämättä, pientä katkeruutta on ilmassa. En voi sille mitään, että mielessä käy ajatus siitä, millaistahan se olisi, jos olisi oma matkakumppani. Silleen niin reissuttaisi, mehikot, buenosairesit, gampiat ja kumpiat. Vois se olla kiva niin. Käänsin myös tämän ajatuksen toisin päin. Miksi se on niin kohdallani? Mitä maksan ja mikä on tarinan opetus minulle? Onko se sitä, että olen niin vahva ja itsekäs itsessäni, että minun tulee oppiman nöyryyttä olemalla yksin. Ai don nou, ehkä tää on jo liian syvällistä.

Ei oo valittamista. Ei oo.

Mut hei, on ihan pakko taas kirjoittaa vähä tuhmia. Olin siis illan shoppailee ja kävin tuolla ostoshelvetissä illallisella. Ihan jees mesta, aikamoinen hulabaloo kyllä, mutta aika styleetä porukkaa.  Olin silleen vähä yksinäisesti lyöty tai surkee tai jotain. En tiiä. Okkei, tulin takas hotellille ja tapani mukaan menin iltauinnille. Niin täällähän on siis pilikkopimmeetä ja siinä sitten uiskentelin. Osa bungaloveista on altaan vierellä ja kappas kummaa, siinäpä sitten sain tuijottaa herkkää hetkeä suoraan eräänkin miespariskunnan vuoteeseen. Olivat kyllä vetäneet noi valoverhot kiinni, mutta eihän ne mitään peitä. Varsinkin, kun valo tulee sisältä päin. Huoneissa on toki pimennysverhotkin, en tiedä, miksi niitä ei ollut vedetty näkösuojaksi. Juu, aivan kuin tarkoituksella olisivat halunneet tulla nähdyksi. Ja hei, korostan nyt, että mä en ollut mitenkään kyttäämässä. Mulla on oikeus uida ja heillä toki naida. Mut en siis voinut välttyä näkemästä, kun suoraan uin sinne päin. Eikähän siinä mitä, mukavaahan se tuo tuommoinen lomalla on. Kotona on sit perhehelvetti ja uraputki. Nauttia pittää. Olin vain vähä hetken yksin. Puukkoa tai jotain jossain joku käänsi.

Ei, ei minusta surkeaa saa. Tänään on vain ollut hiukka kipeä olo. Kuuluu kuvioon. Yhtäkkinen muutos ottaa omansa ja se vie aina muutaman päivän. Aamupäivän makoilin siis altaalla ja sit kävin siellä kuumakivihieronnassa. Huppista, se veikin mut aika syvälle. Miehän olen silleen herkästi väräjävä sielu, että koen ne aika voimallisesti. Olihan mulla eilinen päivä välissä, tahtoisi joka päivä, mutta pakko pitää breikkii. Sunnuntaille otin Lumilumin. Se on havajilainen ja aivan mahtava. Jos tää nyt kuulostaa jotenkin onnettomalle, niin pitänee muistuttaa, että täällä on paljon mahtavia asioita mistä voi nauttia. Onhan tää valo ihan mieletön ( juu, tiedän siellä on kelit surkeet ) ja ruoka on hyvää. Voi veikkosella, kyllähän tää nautiskelun puolelle menee, jos niikseen tulee. En valita joo...

Näist mie nautin

Tää oli nyt jo toinen kerta, kun shoppailu ei tuota minulle sitä mielihyvää, mitä se on aikaisemmin antanut. Minua alkaa jo ihan huolestuttaa. Kyllä mää monta tuntia tuolla pyörin, mutta kun ei nappaa, niin ei. Ukkorähjälle jotain ostin ja täytyy kyllä todeta, ettei toi valikoimakaan ollut nyt niin sytyttävä. Tai vika voi olla kyllä minussakin. Mutta kyllähän toiselle voi ostaa. Siinä vaan tuli sellainen kokoongelma vastaan. Täällä ällät ja ämmät ei oo ihan sama kuin muualla. Ällässä on hihat liian lyhyet, ja äksällä on taas telttamallistoa. Helvetti, kun oli vaikeaa. Housuja en uskalla ostaa ollenkaan, ovat niin pillimallista, ettei Ukkorähjä enää sellaisia taho. Miten nyt tuostakin asiasta tuli noin hankala?

Huomiselle illalle varasin pöydän Katan puolelta. Se onkin tuttu kuppila. Kerran olen siellä käynyt ja silloin ruoka ja huom! palvelu oli ihan ykkösluokkaa. Jaa, kai se pitäisi yrittää untenmaille. Ei sit väsytä tippaakaan. Ei niin, nukahdin päivällä altaalle parikin kertaa ja hierontaan kerran. Hei, näin siellä jopa unta. Selvitin unessa jollekin kyseisen hieronnan syvintäolemusta suomeksi. Havahduin siihen, kun hierojaneitokainen kysyi." Ekskiusmii söör, aa juu okei?" Sen verran olin hoidon jälkeen töttöröö, että oli pakko ottaa vielä päikkärit huoneessa. Eipä taida tällä tahdilla päästä tähän aikavyöhykkeeseen. Turha sitä enää on yrittää. Kohta ollaan taas finistaim. Öitä!

P:S Mulla on muuten sikahauska kirja. Vallan on saanut ääneen hohotella. On mulla siis ihan lystiäkin. Kirja on Vaimotesti / Graeme Simsion. Suosittelen!