Tää ois niin ku dali ja se ois niin ku pikasso

Tuntui, että aamusufee läikkyi kupissa, kun istuin partsilla ja katsoin kuinka voimallisesti puunrungot taittuvat tuulessa. Tuntui melkein, että koko kerrostalo kaatuu. Ihan alkoi kuulkaa huippaamaan. Tuuli on voimakkaan puuskittaista, juuri sellaista, että tekee mieli mennä merenrantaan. Tuuli on ihana. Se on raikas ja voimallinen. Kaikenlainen tuuli on mukavaa. Sellainen lempeä kesätuuli hyväilee kivasti. Myrskytuuli taas kertoo kuinka mahtava luonto onkaan. Jos saa sanoa, niin minä olen ehdottomasti tuuli-ihmisiä. Ja sanonkin. TuuliHomoSapiens. Kaunis sana.

Tietotekniikkakurssi sai minut lähestulkoon lannistumaan. Olin jo hieman ounastellut, että kuusi tuntia yhteenputkeen TT:n opiskelua saattaisi olla surkastuneille aivosoluilleni tuu mats. Niinhän siinä sitten kävi. En pysynyt oikein kärryillä ja se turhauttaa suunnattomasti. Tahti oli hitusen verran nopeampi kuin edellisellä kurssilla ja meitä oli aika monta. Ei enää iljennyt keskeytellä opetusta siksi, että itse ei pysty, eikä kykene. Okkei, muutaman kerran sain apua, mutta mikään ei ole harmillisempaa kuin se, että kurssilla on yksi sellainen tampio, joka koko ajan keskeyttää. Eivät muutkaan pääse asiassa eteenpäin. Onko oikeasti ikääntymisen johdosta vastaanottokyky niin rajallinen ettei se tieto vain pysy päässä? Juuri ja juuri ymmärsin komennot, ja sainkin ne tehtyä opettajaa orjallisesti seuraamalla, mutta uutta oppia tuli koko ajan lisää ja samantien unohdin jo opetetut. Tipahdettuani kartalta, en enää pääsytkään sinne takaisin. Tällaiselle hajota ja hallitse ihmistyypille tuollainen on erittäin turhauttavaa. Jopa niin, että katsoin parhaaksi jättää lauantaipäiväisen opiskelun väliin. Joo, tiedän, että kyllä siitä jotkin olisi tuonne nuppiin jäänyt, mutta ei sellainen opiskelu tuota hedelmää.

Ei. En minä vieläkään ole heittänyt kurahousuja kehiin. Juttelin opettajamme kanssa ja sovittiin, että saan yksityistunteja. Kerätään pienempi ryhmä ja saadaan kädestäpitäen opetusta. Luulen, että se on kohdallani se oikea tapa oppia ja seljättää tämä haastavuus. Tästä siis voimme tulla päätelmään, että en ole tyhmä, vaan opiskelumetodi ei ole minulle sopiva. Heh! Ja Hih!

Se on joulu ny!

Eilen tulikin sitten yllättäin veepee. Tuhottiin se käymällä Itäisessäkeskuksessa. Voi tsiisus Maaria, miten siellä olikaan porukkaa. Kauppakeskus on saanut kasvojenkohotuksen ja stokkalla oli jotkut kantispäivät. Hyvälle siellä näyttää, mutta minnuu nuo isot ihmismassa ahdistaa. Sain kuitenkin toimitettua asiat, joita läksimme hakemaan. Meillä on ensi viikonloppuna pikkujoulut. Ihan sellaiset himakemut ja juhlien gluu on ripsipiirakka. Juu, juu, aiomme itse tehdä Karjalanpiirakoita, tuota jumalten armoitettua herkkua. Sovittiin myös, että jokainen ostaa kaksi lahjaa a` 20 egee. Näin jokainen saa siis kaksi lahjaa, näppärää. Löysin todella kivat lahjat ja olenkin tulevista juhlista aivan intona. Voi olla, että kuuden viikon tipattomani joutuu nauttimaan hiukkasen glögiä.  Mutta en tee nyt asiasta numeroo ja eikä se totaalikieltäytyminen ollutkaan mun juttuni.

Resepti. Oon niin laiska, etten jaksa kirjoittaa

Superii, yök! Pinaatti, nam!

Ans mättää ny!

Innostuin eilen kokeilemaan uutta pastareseptiä. Minulle täysin uusi tuttavuus lehtikaali oli aterian pääosassa. En mie tiiä, teinköhän jotakin väärin vai kuuluuko lehtikaalin olla sellaista? Suutuntuma oli kuin olisi syönyt vanhan ukon partakarvoitusta. Se oli sitkeää, karheaa ja vaikeasti nieltävää. Maku ihan jees, mut onks kaikki terveellinen noin epämiellyttävää suussa? Pasta itsessään oli maukasta, runsas sitruuna antoi kivan hapokkuuden. Itse lisäsin reseptiin vielä tuoretta pinaattia ja suattaapi olla, että seuraavalla kerralla jätän pois superfuudin ja teen pastan pelkästään pinaatista. Mut hei, jälkkäriksi kasasin unelman. Miehän rakastan kaikki tuollaisia mössöjä! Kasailet vain pikariin kerroksittain. Nämä näin menivät nassuun:

Tuoretta ananasta
Banaania
Valkosuklaalimerahka
Kermavaahto ( maustettu vaniljalla)
Valion Vanilla kinuskikastike
Fazerin tummaamarjasuklaata murskeena

Ai ai...

Sisäinen taiteilia minussa nostaa taas päätään. En tiiä, mulle on tullut hillitön himo päästä tekemään värien kans jotakin. Ostin eilen valmiita taulupohjia, uusia tarvikkeita ja akryylivärejä. Mulla on muhitellut sellainen taulusarjaidea alitajunnassani ja se kaipaa selkeästi ulostuloa. Tuumasta siis toimeen, tuskin maltan odottaa, että on oikea hetki luomiselle. Voi hitsulainen, taas kerran törmään tähän samaan asiaan. Kuinka mahtavaa olisikaan, jos olisi joku sellainen stuudio, missä kaikki vehkeet saisi olla käyttöä vaille valmiina. Tuo tuollainen tappaa luovuuden. Ei himassa voi kaikkea sitä tarvesosaa pitää esillä, eikä ne edes mahtuisi mihinkään. Tiellä olisivat ja se sotku. Stuudio se olla pittää. Niin just. Maalaamaan. Hallelujaa!

Himottavat värit

Tänään on selkeästi ulkoilun paikka. Arska paistaa ja se antaa ihanasti voimaa. Liikkeelle pitänee käydä asettelemassa jouluvalot ikkunaan. Ei kai se ole liian aikaista? Ei oo, on jo niin pimiää. Siinäpä tuota on tälle päivälle toteutettavaa. Illalla voisi sit leikkiä pikassoo tahi dalia.