Sisäinen valo

Nyt täytyy myöntää, että kysytään huumorintajua. Vettä rätkii roppakaupalla ja on niin harmaan pimiää, että voisi kuvitella olevansa helvetissä. Ehkä mä oonkin. Olen yöllä heittänyt veivini ja nyt matkalla tuonelaan. Taivaspaikkaa tuskin saan eli helvettiinkö tässä siis ollaankin matkalla? Ei, kyllä tämä on vain harhaa, ei helvetis ole juhlamokkaa. Periaatteessa en antaisi ilmasto-olosuhteiden vaikuttaa tunnelmaani, mutta ei  tälle mitään voi, että vetää naamaa norsun piipille, kun akkunasta ulos vilkaisee. Ymmärsin tuossa juurikin, että tälle syksylle ei ole hirveästi ollut niitä kirpeän kuulakkaita pakkasaamuja. Ne on ihanii. Niissä on energiaa. Näissä harmaissa lehmänhenkäysaamuissa ei ole kyllä mitään mieltä ylentävää. Ei oo niin.

Väritön...

Raadio soittaa jotakin hevin tyyppistä ränkytystä. Se ottaa näin aamutuimaan hermoon. En yleensäkään kestä nykyään mitään voimallista jumputusta. Enkä varsinkaan, jos voluumit ovat kaakossa. Nyt laulaa Blondi, takavuosien feivoritti. Mutta tämäkin on herkälle sielulleni liikaa. Tahtoisin kuunnella vain enkelten suhinaa, sellaista rauhaisaa relaxmusaa. Taidan panna koko toosan kiinni. Saa olla rauhas. Mut uutisia ja maailman tapahtumia on kiva kuunnella. Pysyy edes vähän kartalla. Joskin ei sieltä paljon tule iloisia asioita. Niin paha on maailma. Olenpas minä nyt synkällä tuulella...

...värillinen.

Piristääkseni itseäni, kävin katsomassa vanhoja reissukuvia Thailandiasta. En nyt halua puukkoa kenekään syrämes vääntää, mutta ihanat fiilikset ja aurinkotunnelmat tuli kivasti mieleen ja hiukka tämä harmaa angsti helpotti. Kiva fiilis hei, kun tietää, että valoa on tulossa, tiedossa.

Onks nyt mitään mainittavaa tapahtunut eilisestä? Jouluvalot tuikkii partsilla ja tehtävälista on yhtä vaille yliviivattu. Mun nettiyhteydet pätkii. Modeemihan vaihdettiin tuossa taannoin, mutta ei siitä apua ollut. Päinvastoin. En sit tiedä, onko vika koneessa vai kansainvälisissä tietoliikkenneyhteyksissä. Mie vähän epäilen, että tämä asumusseutu on pimennossa. Josko jaksaisin muistaa, että alkoiko tämä pätkiminen sen jälkeen, kun tein sen virheen, että muutin tänne. Ai dont nou. Tänään siis soitan taas elisalle ja yritän asialle tehdä jotain.

Tohtorikäynti kertoi, että kanavat hengityselimissä on ihan okei. Se on hyvä. Sain korttisoonisuihkeen ja jos se ei auta, niin täytynee selvitellä, että onko kysymyksessä algeerialainen. Näillä siis mennään ja yritetään vältellä hajustettuja tilanteita.

Jahas, ei tässä nyt tämän kummallisempaa. Tai eihän tässä nyt ollut mitään kummallistakaan. Ihan tavallista marraskuuta. Nyt vaihdetta silmään ja uhmaan pimeyden voimia. Sytytän valon sisälläni. Poks!