Baariiin ei ainakaan mennä

Heräsin silleen poks ja hetken oli lievä paniikki. Mikä maa, mikä valuutta? Pitääkö mun olla duunissa, olenko nukkunut pommiin. Apua, nyt pitää joutua! Mikä päivä tänään on? Kuin mää tällai? Verenpaineet lähti heti tykittää ja pumppu otti jo pari ylimääräistä kierrosta, kunnes tajusin, et nythän on lauantai, eikä mun tartte joutua mihinkään. Se on sitten kyllä kiva tunne. Sellainen vapauttava ja helpottunut. Annoin jo syntyneiden kierrosten laskea rauhassa ja venyttelin makiasti kuin kollikissa. Verkkaisesti vihelellen nousin mokan keittoon...

Mitähän se pukki on pakettiin piilottanut?

Nyt täytyy tehdä toimintasuunnitelma. Tänään on pikkujoulut ja teemana oli se karjalanpiirakka. Puuro täytynee keittää valmiiksi ja onhan tässä jokunen homma, joka on tehtävä ennen vieraiden tuloa. Illalliseksi nautitaan helppoa Tapas-tyyppistä naposteltavaa. Näin vapaudun keittiöpiian roolistani ja saan keskittyä juhlistamaan. Ukkorähjä esivalmisti eilen jo lohen ja sienisalaatin. Mä pääsen mahdollisimman helpolla. Mahtavaa. Mun piti eilen siivota ja laittaa kynttilät ja kaikkee, mut en mää saanut mitään aikaiseksi. Mihin toi iltakin oikein meni? Kauppaostokset on suoritettu, joten tänään ei tartte lähteä enää mihinkään hötkyilee. Voin siis keskittyä rauhas laittaa kystäkyllä. Kiva, kun on pikku kemut. Olenkin kaivannut sosiaaliteettiä. Tip, tap.

Ryhfeli räjäyttää tajunnan

Sieni-ihmisenä mun on pakko mainita eilinen mitä tuolta jääkaapista löytyy pasta. Kiehautin tortelliinit ja tein siihen soosin pyhässä yksinkertaisuudessaan. Hyvää oliivi -ja kurpitsansiemenöljyä, valkosipulia, chiliä, pippuria, suolaa, hunajaa, seesamin siemeniä ja pecoriinojuustoa. Kaiken tämän kruunasi tryffeli. Kyllä, luit aivan oikein. Mullahan on jääkaappi aina täynnä kyseessä olevaa herkkua. Laitoin siis pastan  soosiin ja raastoin tryfykän siihen joukkoon, hetken pyöräytin kuumassa ja vedin nassuun. Huh, tryffelissä on kyllä hienostunut aromi! Söin aimoannoksen ja loput napostelin illan mittaan. Söin siis itseni pastaähkyyn, mutta voin puolustautua sillä, että se oli aika kallis ape, eikä näin voinut hukkaan heittää. Ukkorähjähän ei arvosta tämmöistä gyrmeetä.

Ensi viikolla joudun kohtaamaan ikäväni silmästä silmään. Seuraavat suunnittelukohteet sijaitsevat molemmat espoossa. Mennään siis entisille kotikulmille. Meinaan vaan, että en ole matinkyläs käynyt sitten lähtöni jälkeen. Tästä saattaa tulla tunteellinen matka. Ensin haukilahti ja sit matinkylän rakas ranta. Pääsen kohteisiin niillä busseilla, millä aikaisemmin hoitelin duunimatkani. Saas nähä, millaisen tapahtuman vierailut käynnistävätkään minussa. Onko ikävä niin voimallinen, että asunto menee myyntiin ja paluu juurilleen ottaa minusta vallan? En tiiä, mut ikävä mun on ollut. Hirvee ikävä. Olen alkanut näkemään unta edellisestä asunnostani. Mitähän se mahtaa tarkoittaa?

Näin lauantain kunniaksi voisin vielä hetkeksi heittäytyä pikku koiran viekkuun. Lukasen lehteä ja köllötellään uno momentto. Sit laitan tehovaihteen päälle. Vieraat tulee jo kolmelta. Aloittelemme ajoissa, että voi lopettaa ajoissa. Kai. Ehkä. Ei me baariin mennä. Ja jos mennään, niin ihan vaan paikalliseen. Tai ei noihin uskalla. Paikallisiin. No sit vaan tohon johonkin lähelle. Jos mennään, mutta ei me mennä... Tip, tap vaan kaikille! Juhlikaa pikkujoulua. Sehän on juhlista jaloin.