Leikittäiskö hiukkasen?

Joku herätti mut liian aikaisin ja tätä oireyhtymää on ollut liikkeellä. Yritän pureutua asian ytimeen ja kysynkin itseltäni miksi? Minun mielestä kaikkeen on aina selitys ja syy, mutta tätä (voiko tätä nyt ongelmaksi kutsua?) on vaikea tulkita. Miks Jeppe herää? Sen tiedän miksi hän juo, mutta miksi ei nuku. Aikani pohdittuani, nousee sieltä hyväkin vaihtoehto unettomuudelle. Se on perkele tämä valottomuus. Muuta en keksi, jos tätä ikuista kipuilua ei lasketa. Eikä lasketa. Sille ei anneta valtaa. Minusta tämä voisi olla hyvinkin looginen selitys, ja voisiko ihminen olla piilokaamosmasentunut. Mun sisällähän paistaa aina aurinko, mutta ulkopuolinen tummuus tekee varjoja. Varjoa hämärään, sano.

Vedäppä siitä sitten

Toinen oireyhtymä tähän vuodenaikaan on lisääntynyt makean himo. Hillitön hiilareiden himo. Eilen duunissa kipasin markettiin ja ostin yleisön pyynnöstä takahuoneeseen mässyä. Ei aikaakaan, kun namuset katosivat ahnaisiin pikku suikkeihin. Tähän on tultava stoppi. Koska hiilarit ovat ravintoa väsylle ja näin vain ruokkivat sitä. Ehdottomasti parempi vaihtoehto olisi mandariini tahi muu etelän hetelmä. Jyäk, liian terveellistä, sanoo hän. No mut joo, turha noista on tehdä mitään numeroo. Tämä tämmöinen kuuluu elämään, niin kuin pukki jouluun. Sitä mää vaan tajusin ymmärtämään, että jos väsyttää ja makea himottaa, niin miks sitten ei? Antaa tulla vaan. Pitääks aina tapella kaikkea vastaan? Hyväksy jo hyvä ihminen. Elämäs. Tuntuuko sinustakin joskus sille, että elämäsi on täynnä kieltoja?

Do diin. Nyt ollaan valitettu taas ihan urakalla. Mitäs sitten keksittäis? Hypättäiskö vaikka narua? Tai twistiä? Kuka muistaa sen? Leikkiikö nykyajan mukulat moisia? Ei paljon pihalla näy. Ehkä ne tekevät sitä virtuaalisesti. Mene ja tiedä. Me oltiin pentuna aina ulkona. Tehtiin kaikkea kivaa. Tähän aikaan vuodesta ehdoton suosikki oli vikkarivakoilu. Kaikilla talon pennuilla oli taskulamput ja siellä niin pimiässä sähköteltiin. Paskakukkuloilla oltiin piilosilla ja lampuilla annettiin merkkejä. Silloin kaikilla vuodenajoilla oli omat leikkinsä. Oih, olisipa ihanaa leikkiä! Hei, muistatteko ensilumen hurman? Intopinkeena rakennettiin lumiukkoa ja akkaa, lumilinnaa ja persmäkeä laskettiin. Varmasti tekisi hyvää tässäkin iässä ottaa pikkasen leikkiä elämään. Mihin se katosikaan? Milloin elämästä tuli niin vakavaa. Eikö me voitaisi hieman leikkiä? Leikit sää mun kaa?

Kyllä tästä kuulkaa on nyt leikki kaukana. Martan ( hups, minnekkäs se Martta onkaan kadonnut. Tuo tuntui jotenkin vieraalle) joulumatka on todellisessa vaarassa. Kuten olen jo maininnut, muuttivat Thaikkulan lentoaikatauluja ja mulla meni tyystin maku koko matkaan. Uutta tässä olen yrittänyt järjestellä ja heikolle näyttää. Enhän mie edes pääse kanarialle, perkele. Tahtoopi kaikki olla buukattu. Jos jokunen paikka löytyy, niin aina siinä joku mättää. Sitä tavoittelee täydellistä lomaa. Okkei, on muutamia ehtoja ja niistä en jousta. Olen j o u s t a m a t o n lomalainen. Lentoaikataulut pitää olla kohdallaan. Muutama tähti, mielellään viis tahi kymmenen. Lapseton ilmapiiri ja lähellä kaikkee, mutta rauhassa. Juu, ei löydy. Hetkinen, onks tuollaisia kohteita edes olemassa? Naamakirjassa oli joulumatka Pärnyn kylpylöihin. Whai not? Jos ei muuta löydy. Tästä voi nyt tulla ongelma, koska olen jotenkin henkisesti valmistautunut jouluttomuuteen. Tahtoo pois.

Eiks tässä nyt ollut jo ihan tarpeeksi? Mä meen nyt vetää imelää ja taidan hetken yrittää unta. Sitten hilaan itseni tonne kattolamppuun, niin lähelle valoa kuin mahdollista. Eipä tässä kai muuta. Harmaata ja pimiää sinnekin!