Hui Hai haipakkaa

Yläkerta yökkää ja seinänaapurissa otetaan häppää. Hyvää huomenta Suomi! On ihanaa aloittaa päivä elämän karvaisilla realiteeteilla. On se hyvä, etten ala liikaa kuvittelemaan olevani rinsessa kuuskytneljä.  Ettäkö vartoisin unelmieni rinssiä korkeassa ja kauniissa tornissani, tukka palmikolla odottaisin poimijaani. Juu ei tartte. Mutta ei aikaakaan, kun voisin tämänkin vartiotornin myyntiin laittaa ja voisin nostaa kytkintä näiltä huudeilta. Kyllä kuulkaa asia käy mielessä päivittäin, mutta nyt täytyisi tehdä järjen päätöksiä, eikä kuunnella tunnetta. Järki taas ei ole se mun vahvin ominaisuuteni. Tämmöinen tunnepitoinen hepsankeikka kun olen.

Tunteista tulikin mieleeni, että tänään Vain elämässä on Maaritin päivä. Sitä olen odottanut. Saa taas kyynelkanavat kyytiä. Perjantai-iltojeni pelastus, oolalaa. Edessä onkin aika toiminnallinen viikendi. Ettenkö sanoisi, että vallan kiirusta pittää. Huomenna het aamusta tapaaminen tietoteknisesti älykkään ystävän kans. Ohjelmassa olisi pistää pystyyn Lemon Decolle oma blogi. Ei tää oikein toimi mun duunien esittelykanavana. Ei ihmiset ymmärrä katsoa tunnisteiden alta erikseen LD:tä. Menee liian vaikeaksi. Se on hyvä idea, sit kaikki on helpommin esillä ja noin niin kuin profesionaalisti. Sen jälkeen ajattelin rientää Korjaamolle. Siellä on Designmessut. En ole aikaisemmin käynyt ja nyt tahtoo vierailla.  Siitäpä singahdan ( kirjoitetaaks se noin, tule mieleen singhaolut ) sinne omakotitalokohteeseeni verhon laittoon. Ne ovat nyt valmistuneet ompelijalta ja aivan intona odottelen asentelua. Kohde alkaa muutenkin olla valmista. Ehkä saadaan kuviakin jo uuteen Lemon Deco blogiini. Jette kiva de.

Sunnuntaina on myös intresantti päivä. Mulla on yksi erikoismaalaus-seinä tehtävänä. Nyt ollaan päästy jo niin pitkälle, että asiakas on hyväksynyt maalimallit ja päästään rätkii väriä seinille. Kohteessa erittäin kauniit väri, joten odotan lopputulosta aivan innolla. Rukoilen maalauksen henkiä, että antaa lopputuloksen olla vaikuttava, uniikki ja upea. On se. Se on.

Sunnuntaina meidän perheen pienimmälle tulee kouluttaja. Eikä ihan kuka tahansa vaan missitason opastaja. Juu, Tanja Karpela tulee vähän jeesaamaan ja katsomaan miksi Juppen on niin hankala lähteä ulos. Hänhän on aina ollut sellainen arka ja pikkasen pelokas koira. Ja nyt se uloslähtö on tullut vieläkin ongelmallisemmaksi ja siihen halutaan selvyyttä. Ongelmat koirien kanssa ovat yleensä siellä hihnan toisessa päässä ja näin voikin olla. Mutta kun ei itse tiedä, mitä tekee väärin ja missä mättää, niin silloin on varmasti ulkopuolinen apu paikallaan. Odotamme hyvin paljon tätä tapaamista.

Siinäpä sitä on yhdelle viikonlopulle toiminnallisuutta tarpeeksi. Nyt täytyy laittaa toimien. Työ kutsuu. Olkoon viikonloppusi onnellinen. Hei, jokos työ paistatte joulutorttuloit? Meilläpä oli jo viikolla. Söin kaks. Se siitä vehnäjauhottomasta ruokavaliosta. Paistakaa torttuja! Niissä on rakkaus!!