Kuolema kuollut kuolleempi

Jos nyt kirjoitan, että nukuin kuin pieni possu, niin alan toistaa itseäni. En siis kirjoita. Enkä toista. Mutta on niin hellyyttävää herätä, kun on saanut nukuttua. Viikolla oli taas muutama kello puoli viiden aamu ja ajattelin, että se helvetti alkaa taas. Yhtymäkohtia vuoden takaiseen on. Silloin jäkitti niskapaska, nyt selkä.

Tuplapyhät. Eiks tää oo jo ihan liikaa? Nyt tämä pyhäinen hartaus on vielä verhottu kosteaan sumuun. Maisema ei voisi enää harmaampi ja hiljaisempi olla. Puiden latvoissa keikkuu pumpulinen ussakka, tekisi mieli heittäytyä sinne niin pilven päälle köllöttelee. Tulee mieleen muumilaakson tarinat. Eiks ne siinä matkustele pilven päällä? Ilman kosteusprosentti on varmasti sata ja yksi. Nyt kannattaa ulkoilla, se tekee hyvää rypyille.

Kauniisti kuollutta

Minä kuuntelin eilen pyhää, enkä tehnyt mitään. Se on saavutus sinällään. Käytiin me kuitenkin metsäretkellä. Meijän pikku perhe. Pikku koira tykkää metsäillä ja miksipä en minä myös. Vaikkakin syksyinen metsä on paljas, jotenkin rujo. Märkä ja haiseva. Väritön ja omalla tavallaan mitään sanomaton, niin minusta se kuolleisuus on myös kaunista. Riisuttua yksikertaisuutta. Metsässä on aina kiva kävellä. Siellä on voimaa.

Kuolemattoman hyvää

En mää nyt ihan eineksillä mennyt. Tehtailin pitkästä aikaa meidän perheen herkkuruokaa. Stroganoffia ja juustomakaroonia. Siinä on se pahapuoli, että yleensä sitä tulee syötyä liikaa. Eikä se nyt ole ihan se terveellisin ape. Mutta pyhänä saa hiukka mässätä, eiks vaan juu? Mun täytyy tunnustaa, että käytiin kioskilla ja ostin karkkiakin! Iltapäivällä makasin sängyllä, lueskelin uusinta avotakkaa ja mässysin karsumelliä. Hyi, kuinka ihanaa! Joskus noitakin mielihaluja on toteutettava ettei vaan tule ihmispolollo ikäviä tunnelukkoja ja alkaa vielä mielenterveys horjua. Suklaa auttaa moneen vaivaan. Eikä hei ollut edes tummaa. Ihan sitä itteensä, rasvasta ja imelää. Ai kauheeta, kyl mie oon radikaali. Tuolla tavalla annan mielihaluilleni vallan.

Muistelimme menneitä

Vaalimme myös perinteitä ja käytiin illan tummassa moikkaamassa maatuneita. Tsijoonia kynttilöitä ja silmiä hivelevän kaunista. Ainut harmitus oli se, että siellä oli kansaa kuin pipoa. Mitä ne siellä tekivät? Mun teki mieli huutaa: "Gou houm, Gou houm!" Olivat tulleet mun mestoille. Hups, oonks mie nyt jotenkin itsekäs. Eihän mulla ole siellä edes ketään kylmennyttä. Muilla on. Nöyrästi siis sori. Tulkaa vain ja tehkää hyvin. Ai niin, muutama hirviö kävi eilen illalla soittamassa ovikelloa. Sellaiset typerät naamarit päässä. Mä olin ensin et What? Mikä juttu tää on? Mumisivat epäselvästi jotakin ja taisivat säikähtää vanhaa homoo tukka pystyssä ja hirvitys kotiasussaan. Juppe tietty sai hirveet kilarit, kun ovikello soi. Vähä niin kuin härdelli meininki siinä ovella juu. Eihän mulla mitään karkkia ollut, olin just läski vetänyt ne omaan nassuun. Mitäs se sit tarkoittaa, jos kysytään karkki vai kepponen? Olisiko pitänyt sanoa, että kepponen. Mitäs sit? En mää muista, että meittin lapsuudessa moista kerjuuriittiä olisi ollut. Pääsiäisenä niitä pikku noitia niiden risujen kanssa ravaa oven takana, mutta tää taitaa olla amerikkalaista hapatusta. Sieltä niitä tulee tuommoisia outouksia, pah.

Ihanaa, tänään on kaupat auki. Minä menen maalikauppaan. Seuraava erikoistekniikkaseinä odottaa tekijäänsä ja tänään on joutavaa aikaa hommata tarvikkeet. Siinäpä sitä, eikä sitten muuta. Tack och adjööö!