Bullaa misseille ja ministereille

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt on uusi Lemon Deco blogi perustettu. Pääset tutustumaan siihen sivun oikeasta laidasta klikkaamalla suoraan linkkiin. Käy toki kurkkaamassa. Vielä on tekstien osalta hiukka kesken, on sen verran haipakkaa, mutta laitan niitä ajantasalle heti, kun kerkeän. Tästä eteenpäin tämä Lemon Gay on mun höpinälinja, täällä analysoin suoleni toimintaa, Ukkorähjän ominaisuuksia ja elämäni kurjuutta. Mutta Lemon Deco on mun duunijuttu ja siellä esittelen kaikki kohteeni ja kaiken sen mikä on sisustuksellisesti lähellä sydäntäni. Pysyy enemmän profesionaalina. Eli mulla on nyt sit kaksi blogia, joita päivitän. Älkää peljätkö, en hylkää tätä, eikä ole tarkoitus LD:a päivittää joka päivä. Nyt siellä on nähtävillä joitakin makupaloja, mitä olen viime ajat työstänyt.

Eilinen aamupäivä hurahtikin uuden blogin kanssa, jopa niin, ettei kerennyt sinne Designmessuille. Hiukka harmittaa, mutta blogi oli tärkeämpi. Istuimme ystäväni Minnan kanssa kaffilassa ja toden totta, ilman hänen tietoteknistä neroutta, en olisi tehtävästä selvinnyt. Käyttää osaan, mutta luoda en. Joskin hiukka alkaa nuokin salat avautua. Yhdessä tekeminen on muuten kaksinverroin hauskempaa. Käy siis kattoo uusi tulokas, otan vastaan palautetta, se on sit eri asia teenkö mitään muutoksia. Mutta onko autfitti selkeätajuinen ja toimiiko kaikki. Kiitos.

Ottamastani kuvasta tehtiin kohteeseen...

...upea, neljäosainen taulu.

Olin myös iltapäivän ja illan laittamassa sinne omakotitalokohteeseeni verhot paikalleen. Kohde alkaa muuttua lihaksi ja vereksi ja täytyy myöntää, että olen saanut aikaiseksi persoonallista ja kivaa jälkeä. Asiakas ja tekijä on tyytyväinen. Kohde ei ole vielä ihan viimeistelty ja lisää lopullisia kuvia on tulossa Lemon Decoon. Mutta kaikki tyyni, tuo tekeminen on mun intohimo ja sain eilen järkyttävän tyydytyksen tekosista. Oli kiva.

Tällekin päivälle siis sitä tekemistä riittää. Nyt pitäisi hiukka siivota, kohta tulee Juppelle koulutusta ja pitäisi laittaa paikkoja hiukka kuntoon. Ai kauheeta, huomattiin, ettei meillä ole tarjota kouluttajalle nisubullaa, ehdotin Ukkorähjälle, että onhan mulla pakkasessa viime vapun munkkeja. Tohtiiko niitä missi/ministeritason ihmiselle tarjota. Ukkorähjän mielestä ei. Okkei. Leipomaan en ala, saa kaupan nisut kelvata. Mutta erittäin jännä päivä siis tulossa. Illaksi vielä menen sit maalaamaan sen makuhuoneen seinän. Sit mie vaan huokasen. Mutta huomaatteko, rakkaat lukijat, kuinka tämä tekeminen ruokkii minussa virtaa? Juu, on kiva, mutta kaikkea sopivassa suhteessa. Viime viikonloppu taisi olla möllötystä ja nyt sit haipakkaa. Juurikin oikea balanssi. Tahi balalaikka. Tai hulabaloo.

Nyt äksön. Hitto kun toi arska paistaa. Näkyy kaikki pöly. Mikä? Eihän mulla ole pölyä... Tsau!