Haiskahtaa pahalle

Tip, tap. Juhlat on juhlittu ja arki koittaa. Kivat oli kemut, eikä me mihinkään baariin menty. Emäntä sammui jo ennen puolta yötä. Ja hyvä niin, oli ihana herätä suht pirteenä ilman daagenefterii. Siit mie en tykkää. Hiukan oli vain tahmea maku suussa, mutta sekin hävisi, kun tiskasin loputkin tiskit ja järjestelin paikat. Nämä olikin sitten ensimmäiset ja viimeiset pikku joulut tälle vuodelle. Eihän se sitä sano, etteikö olisi juhlia. Voi veikkosella, äkkiäkös Martta kemut pystyyn polokasee, jos niikseen tulee. Mutta pikkujoulut on nyt tonttuiltu. Tusen tack.

Sveska betre

Anna kun mää näytän

Viimeinen voitelu

Minusta on aina kiva, jos juhlissa on jotakin yhteistä tekemistä. Nyt siis tehtiin niitä karjalanpiirakoita ja toden totta, maku oli ylen mellevä ja hauskaa riitti. Olen järjestänyt pikkujouluja missä on tehty piparitaloja, on askarreltu joulukortteja ja kaikki tyyni kivoja juhlia. Ruokahan juhlissa on se kohokohta ja lauantai mentiin seisovilla herkuilla. Fetapinaattipiirakan leipasin aamusta, oli mätiä, graavilohta, leikkeleitä ja kaikkia kivoja pikku herkkuja. Jälkkäriksi duunasin taas näitä mun mössöjä. Joulun makua sain siihen, kun murustelin piparii ja kostutin sen vahvalla kahvilla. Kaveriksi kerroksittain vaahdotettu vaniljakastike, sitruunarahka. Vielä joukkoon tummaa suklaata rouheena ja granaattiomenansiemeniä. Helppo ja ah, niin maukas. Olen siis näitä mössömiehii. Suosittelen.

Tip tap tapas

Mössö

Tänään mulla on Kalevalainen jäsenkorjaaja. Mulle on niin paljon suositeltu, että päätin kokeilla. Sen kiropraktikon hylkäsin. En hyväksynyt siitä aiheutuvaa selkäkipua. Saas nähdä, mennäänkö tässäkin ojasta allikkoon vai saadaanko tämä ruotu tajuttavaan kuntoon. Sehän näissä vaihtoehtohoitomuodoissa on niin hauskaa, että koskaan et voi tietää pelittääkö se omalla kohdalla. Mutta mitäpä sitä ei yrittäisi ja itsensä eteen tekisi?

Näin kilttinä

Niskatukilammastyyny

Hah, viikonlopun iltasanomissa oli juttua hajusteyliherkkyydestä. Se on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Miks mun pitää aina olla niin trendikäs, että kaikki tauti mikä on pinnalla, niin siihen pitää minunkin samaistua. Totta vieköön, olen asiaa nyt tutkiskellut ja ikäväkseni saanut todeta, että yksi vaiva on tullut lisää. Siitä en vielä ota selvää, olenko yliherkkä vai peräti hajusteallerginen. Ainesosa, joka aiheuttaa ikäviä reaktioita on nimeltään Metyyli-isotiatsolino. Jep, jep. Kuulostaa hienolle, vai mitä? Valitettavasti siinä vain ei ole mitään hienoa. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa sen, että ihminen joutuu erakoitumaan ja pakenemaan hajuja. Hienoa, nytkö minusta vielä erakko tulee. Sinne niin menen lapin tunthureille, jäkälää porojen kanssa puremaan? Hyvästi juhlat ja loistelias elämäntyyli. Hyvästi ihmiset, en voi teitä sietää, kun haisette. Voihan perse, en paremmin sano.