Tehdä tekemättä tehty

Sanoisinko, että hekumallinen aamu. Juuri sellainen, että raihnainen kehoni huutaa uintiretkeä kylmään. Viikonloppuna en kerennyt ilmoista nauttia, siinä maalausurakassa meni mukavasti kaksi päivää. Nyt ajattelin olla yyper reipas ja sauvoa rantaan pulikoimaan. Annan ton arskan laajentaa tajuntaani ja olen hyvä ihminen. Tänään siis Ma ja veepee. Tällekin päivälle on kertynyt asia, jos toinenkin, mikä olisi hyvä hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Olen sillälailla järjestysorientoitunut, jos olen saanut päähäni asiat mitkä tulee hoitaa pois, niin en voi levätä ennen kuin ne on hoidettu. Vallan listaan asioita ja saan järkyttävän tyydytyksen, kun saan yliviivata tehdyn asian. Mikähän toikin luonnevika on? Mistä kumpuaa, mistä saanut alkuperänsä? Kuka mua käskee? Voisihan sitä olla tekemättäkin. Eikä voi.

Mut joo, ettei nyt vaan kukaan kuvittele, että mahottoman aikaansaapa ja jumalallinen on tuo ihminen, niin voin kertoa, että osaan kyllä olla tekemätönkin. Rakastan päikkäreitä ja joskus vaan makaan ja haisen. Mut siitä ei tule tyydytystä. Teen mieluummin, kun olen tekemättä. Se on mun mottoin. Tämä parin viikonlopun lähes holittomuus antaa selkeästi lisää energiaa.  Ai lav it.

Hei, meillä oli sisustusporukan luokkakokous perjantaina ravintola Trattoria Sognossa ( entinen Motti töölös.) Olipa positiivinen ravintola yllätys. Ruoka oli hyvää ja hinnat edulliset. Paikka myös kotoisasti sisustettu. Voin lämpimästi suositella. Paikan pizzat näytti todella hyvälle. Itse nautin hemaisevan kurpitsakeiton ja pääruokana villisikaa. Mahtavat maut! Nautin siis ruuan kans lasin valkoista, ja lasin punaista. Tai muodon vuoksi niitä maistelin, taisi jäädä kuitenkin juomatta. En ole ajatellut tehdä tästä numeroo, mutta voisin vaihteeksi kokeilla, mille tuntuu olla ilman. Josko tämä loppuvuosi menisi kuivin suin. Ei, ehdotonta kieltoa en ota taakakseni. Siitä tulee vain hirvee rasite ja ratkea ryyppäämään. Silleen kevyesti. Hyvää vaihtelua vanhalle juopolle. Suunniteltiin muuten messumatkaa ensi keväänä Milanon sisustusmessuille. Olisihan se aika päräyttävää... Kuka ties.

Tuolla ylhäällä keikkui hän

Mutkalle männöö

Viikonlopun maalaus oli ihana toteuttaa. Aika raskas keissi, ottaen huomioon nämä kehoni fyysiset rajoitteet. Kohde oli silleen haastava, että olosuhteet oli hankalat ja keikuttiinkin telineillä katon rajassa. Hiukka huippas, mutta ei auttanut peljätä. Tätäkin tämä homma siis voi olla, henkensä uhalla, hah. Pikkuhiljaa suunnitelmani muuttuvat lihaksi ja se on tämän työn hekuma. Seinäpinnoista tuli kyllä upeat. Saatiin puhallettua henkeä, lämpöä ja persoonaa oikein roppakaupalla. Kuvia saatte, kun kaikki on kuvattavassa kunnossa. Verhot, matot ja valot on vielä tulematta. Kaikki ottaa oman aikansa.

Rakkauvella laitettu

Illalla kotoiltiin sit koko perheen voimin. Lämmitin lauantain jauhelihakeitosta nakkikeiton ja katsottiin tanssikisaa. Oli kiva himafiilis. Paistoin rakkaudella pannukakkua, se on meidän perheen yhteinen herkku. Pikku koira vetää volttia, kun hän haistaa pannarin olevan tulossa. Mulle kyytipoikana omaa omenaistasosetta ja vaniljajäätelöö. Joskus ihan tavallinen arki/himafuudi on parasta gyrmeetä. Näin on näppylät juu. Nyt mun täytyy toimii. Olkoon viikkosi hetelmällinen!