Kärsimätön kärsii

Veepeet ohi tällä erää. Eilen olikin niin kiireinen päivä, että en valitettavasti kerennyt sitä ullakkokomeroa järjestämään. Miten se aika noin vain vilahtaa? Ihan mahotonta. Mua niin harmittaa, että jäi sitten sillälailla ullakko tältäkin viikonlopulta. Ensi viikonloppunakaan en varmasti kerkee. Pitää jo joulua alkaa valmistelee. Lanttuloorat pakkaseen. Voi, voi.

Mutta sain pöydän nyt valmiiksi. Vielä se lasi puuttuu ja kamat täytyy saada paikoilleen. En uskalla niitä vielä laittaa, täytyy antaa maalin kuivua kunnolla. Hirveesti teki mieli kaikki asetella, mutta tiedän, että jos nyt laitan kamat tuohon valkoiselle pinnalle, niin eihän se kestä. Siihen jää jäljet. Mutta olipa ihanaa laittaa laatikoihin kaikki tykötarpeet. Jäi vielä tyhjiä laatikoita. Hyvä, etten tuonut keittiöstä astioita. Kummallinen tarve täyttää kaikki heti. Laitan pari kuvaa, vaikka ei olekaan vielä ihan valmista. En malta sitäkään odottaa...

Tilasin siis sen lasin viime viikolla. Ottaa kuukauden ennen kuin saan sen. Mua alkoi niin kismittää eilen, joten soitin toiseen liikkeeseen. Sieltä saisin hetimiten. Yritin perua tilausta, varsin oli närkästynyt rouvahenkilö luurin toisessa päässä. Pitää soittaa tehtaalla, valivali, tulee lisää hommia. Lupasi soittaa takaisin, olisiko perustus onnistunut. Ei kuulunut. Arvasin. Olisi pitänyt soittaa useampi lasitusliike jo viime viikolla. Kuten arvanette, en millään malttaisi odottaa sitä lasia. Ai, minäkö kärsimätön? Ei pidä paikkaansa.

Käytiin eilen Ikeassa. Ostin hyvän pöytävalon. Onks se pöytävalo nimeltään, vai lukuvalo? Ihan sama. Nyt näkee. Tässä työpisteella on ollut huono valo. Nyt sen saa huomata. Olen häpi. Ostin parit anopinkielet. Siinä se on kukka mun makuuni. Tuommoinen rujon kaunis ja hirviä se on sikiämään ja kestää kaiken. Hiplasin mattoja ja verhoja. Olisi tehnyt niin mieli ostaa, mutta sitten taas järki voitti. Miks? Entiset on todellakin ihan kuosissa, vaihdoin vain verhot toisin päin.  Ja tämä kaikki oli ilimasta! Kyl miusta on fiksu tullut.

Matkalla aikuisten linnanmäelle ( Ikea ) puhuin Ukkorähjälle siitä unelmasta. Auto on hyvä paikka avautua. Hän ei pääse pakoon ja on pakko kuunnella. Ei hän nyt tasajalkaa riemusta hypähdellyt, mutta joku siemen toivottavasti jäi kytemään. Hän oli vain sitä mieltä, ettei ala mun unelmia rahoittaa. Mun piti pikkasen tarkentaa, että tässä on meidän molempien elämä kyseessä ja myös herran unelmat. Hän vain ei oikein itse sitä tiedä. Kyllä minä meille unelmia järjestän, jos niikseen tulee. No, asiahan ei ole ihan tämän hetken juttu. Tulevaisuutta ja siihen mennessä Ukkorähjäkin on jo lämmennyt ajatukselle. Voisi ajatella, että sellainen väsytystekniikka pitänee ottaa käyttöön. Kunhan mää olen vuoden verran tätä säännöllisesti hänelle jauhanut ja muutama maatila ollaan käyty katsomassa, niin eiköhän se siitä kuumene. Tää on tätä niin sanottua psykologista silmää, juu nou?

Kävin eilen hierojalla. Oli uusi tekijä vanhassa paikassa. Ihan hyvät näpit, mutta muutoin rasittava. Puhua kälätti koko ajan ja jauhoi samaa asiaa. Teki jo mieli sanoa, että pidä se lärvi hetken kiinni. En tietenkään sanonut, mua alkoi hiukka säälittää. Selkeästi halusi olla kiva ja varmasti tarvitsee uusia asiakkaita. Niin teki itteensä tykö. Olisinko tehnyt palveluksen, jos olisin sanonut, että hierot ihan jees, mut pidä se turpas kiinni. Sit voisin tulla uudelleenkin. Kauheeta on tämä elämän suorittaminen.

Minäpä ajattelin, että nyt kuuntelen itseä ja pidän aikalisän Kirolta. On tämä roppa sen verran kovilla etten jaksa. Mie olen jo iso ihminen ja luotan itseeni. Piste. Baithiwei, jos mietit, mitä tekisit tänään perheelle ruuaksi, niin keitäppä lohikeitto. Minä tein eilen, oikein sellaisen kermaisen. Oli kyllä täyteläinen. Sit mie kysyn vielä, miks nää hirmumyrskyt ei koskaan tule suomeen? Se ois kiva, kun oikein heittelis. Nyt mie meen uimaan. Raatiossa sanotaan just, että myrsky on surmannut ihmisiä. No, se ei olisi kiva. Ei me sitä tahota.