Ei hassumpi herkkuhetki

Lontoon matkan yksi ehdoton kohokohta oli illallinen Hotelli Savoyin grillissä. Sanotaanks se noin? En tiiä, mie sanon. Grilli on hiukka harhaan johtava, ehkä jotain kertoo se, että paikka on armoitetun julkkiskokin Gordon Ramsayn suosituin mesta. Itse hotelli on kokemisen arvoinen, krumeluuria riittää ja se onkin juuri kunnostettu isolla pätäkällä. Joku öljysheikki on laittanut sinne viikkorahojaan ihan kiitettävästi ja kerrotaan, että remonttiin upposi monta sataa miljoonaa puntaa. Tuntui aika hienolle olla niinkin upeissa puitteissa. Ei mitenkään vieraalle, ihan kuin kotonaan olisi ollut, hih.

Kiitosta saa erityisen hyvä palvelu. Totta kai, eihän siellä voisi olla huonoa palvelua. Henkilökuntaa pörräsi ympärillä kuin kesällä mehiläisiä mökin terdellä. Sillä erotuksella, että niitä ei tarvinnut läiskiä hengiltä. Olin ajatellut, että ravintola on elegantti ja siellä jutellaankin sievästi kuiskaamalla ja istutaan kakki jäykkänä. Mut ei. Iloinen puheen sorina ja naurun remakka kuului välillä jopa hiukka häiritsevästi. Minä kun olen tämmöinen iloton suomi-ihminen, eikä julkisilla paikoilla kuulu ääneen hohottaa ja varsinkaan ääntään korottaa. Selvisin siitä, koska ruoka ja palvelu oli ykköstä ja laatua.

Alkuun kanaterriini ankanmaksaa cheddarleipä

LammasWellington, pinaatti, juurekset ja ihana soosi

Vadelmakohokas, suklaakastike ja valkosuklaajäde

Äkkiä voisi kuvitella, että kaikki tuo maksaa maltaita, mutta hintataso oli maksettavissa. Hetken pelkäsin, että taitaa mennä tiskaamiseksi, mutta huomattuani hintatason listalta, pystyin nauttimaan täysin rinnoin tai tässä tapauksessa vatsoin. Ruoka oli konstailematonta, ei mitään liian futuraa. Enemmänkin perinteistä keittiöö. Annokset kiitettävän kokoisia, enkä nyt pääse mistään valittaa.
Jos olet londoniin päin menossa, voin kyllä paikkaa suositella. Sellainen vansinölaiftaim. Jos ei syömään mene, niin varmasti iltapäivätee hotellin tiloissa voi olla se The Elämys.