Syysunelmaa tummissa tunnelmissa

Ajattelin postaa jo tänä iltana, kun huomenaamulla pitää kirjoittaa lokakuun kolumnia. Ja taisin jo luvata, että seuraava postaus tulee möksältä. En taho pettää lupausta ja siksipä tänne hiukka läpisen fiiliksii. Möksäll siis ollaan ja tunnelma on antava. Tämä syksyinen, liikahtamaton ja niin vahvasti värikäs luonto on kyllä voimallisen kaunis. Ilmassa on syysrakkautta. Se on sellainen helpottava tunne siitä, että nyt ei ole pakko viettää kesää ja ikuista juhlaa. Saa olla noin niin kuin rauhas.

Ja arvatkaa mitä? Mie nautin ihan kybällä tästä rauhasta ja syksyn raikastamasta metsästä. Täällä on jotenkin hämyisen lempeetä. On jo hämärää, sytytin kaikki valot mitä pihapiiristä vielä löytyy. Muutama kynttilä lämmittelee tässä terdellä. Ilmassa ei ole minkäänlaista tuulen henkäystäkään. Peilityyni, kirkas tyyni. Väräjämätöntä. Ihmeellistä.

Sieniä on varmasti. Tunnen sen jo vanhassa, sienien syömässä ruhossani. Menen huomenna vielä saalistaa, jos vain kerkeän. On laitettava nämä tilukset niin sanotusti talviteloille. Siinä on ohjelmanumeroo yhdeksi päiväksi konsanaan. Mutta ehkä siinä pieni sienestyshetki on aikaa... Aina on sienille aikaa.

Habitare oli kyllä kiva. Aika meni vain liian nopeasti, enkä kerennyt kaikkea edes katsoa. Tietysti jäin turvastani muutaman kerran kiinni, sillä siellä oli aika paljon tuttuja. Hyvät fibat jäi Tikkurilan osastosta, siellä oli uusimmat erikoismaalaustekniikat ja aika huikeet huonekalut! Sain myös erittäin hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Oli ihanaa huomata, kuinka innoissaan suomalaiset ovat laadukkaista tuotteistaan. Hienoa, hienoa suomalaista osaamista. Se kunniaan! Haahuilin osastolta osastolle ja aina kun nauliuduin jonkun osaston erinomaisuudeta, sain huomata sen olevan kotmainen. Mahtavaa! Tein paljosti enemmän hienoja, hienoja löytyjä ja sain roppakaupalla ideoita. Eikö silloin messut ajaneet asiansa?

Kirotun praktikkoni tapaaminen tänään oli mielenkiintoinen. Hän pyysi sitoutumista hoitoon. Vaivani eivät ole tulleet hetkessä, eikä niitä hetkessä hoideta. Oireet voidaan hoitaa hetkeksi pois, mutta syitä ei saada selville, eikä niitä hoideta. Tullakseen terveeksi ja kivuttomaksi, se vaatii sitoutumista. Se vaatii pitkäaikaista välittämistä itsestä. Ajattelin antaa tämän mahdollisuuden itselle. Mä haluun tehdä kaikkeni, että tulen kuntoon ja olen toimintakuntoinen vielä seuraavat kolmekymmentävuotta! Sen jälkeiset vuodet voisinkin sit majailla jo manalassa. Silleen rauhas, totta kai.

Ei maar. Nyt mulla on jo hoppu! Illan suomalaiset tapakset on vielä tekemättä, enkä ole edes vielä saunonut. Radio-suomes on vierana Anna Erickson ( kirjoitetaanko toi sukunimi noin?) En viitsi mennä kysyy Ukkorähjältä. Hän se tietäis. Mut Anna on kyllä ihana. Tykkään  hänen musasta, ja hän taitaa olla aika sielukas ihminen. Kohta pääsen löylyyn. Ilta on hei, jo ihan tumma. Onneks on pihavaloi. Näen mennä uimaan... Olokeehan pinnalla!