Jää hyvästi jäähyväiset

Äääh! Heräsin taas liian aikaisin päivystää. En tiedä, mikä mua herättelee. Voiko se olla alitajuntani? Nämä pimeät, hiljaiset ja yksinäiset hetket tässä terassilla ovat ainutlaatuisia. Siksikö herään näitä haluamaan, ai dont nou. Hei, jossakin joku elukka ulvahtelee. Onko se kiimassa huutava uroshirvi? Tai peräti karhu? Kuulostaa kauhumaiselle. Onneksi se on kaukana, kuka onkin.  Kuu möllöttää kirkkaana, onko peräti täys. Aah, siksikö siis heräsin. Hullu kuu.

Eilinen päivä meni joutuisasti, ettenkö sanoisi kiiruusti. Hetkinen, ei mökillä saisi olla kiire. Täällä tulee nauttia ja levätä. Mutta kyllä ihminen voi nauttia vaikka olisi kiirekin. Ainakin minä voin. Aamuhetken naputtelin sitä kolumnia ja sen jälkeen suoriuduimme sienimetsään. Nyt on parasta metsässä käyskentelyaikaa. Raikasta ja happirikasta. Sieniä on niin paljon, että pitää katsoa mihin astuu. Meidän tienoot ovat mustanaan torvisientä. Sitä on jopa niin paljon, että tulee poimineeksi vain parasta laatua. Tiedättehän te, metsän parantavan voiman? Metsä on ihana! Olen saavuttanut sinne jonkun henkisen yhteyden. Minulle tulee aina niin hyvä olo metsässä. Ihan en vielä puita halaile, mutta ei se kaukana ole. Minä oikeasti tunnen kuinka pulssi laskee, hermo vapautuu ja sielu aukenee ihan uusille leveleille. Tiesittekös sitä, että nykyään on olemassa myös metsäterapia? Mielialavammaisia laitetaan metsään terpoitumaan. En yhtään ihmettele, siellä on pirusti tervehdyttävää voimaa.

Laitoin eilen syksyisen illallisen. Sienillä täytetyn lihamurekkeen, uunijuurekset, juustomakaroonia ja tietysti sienikastiketta. Ai piru vie, kun olikin maukasta. Tuo ape edustaa minulle syksyn makuja. Puuttui vain enää tuore puolukkasurvoke. Kotoista ruokaa parhaimmillaan.

Kiirus tuli myös siitä, että ruuan laiton ja saunan lämmityksen lomassa laitettiin mun tietotekniikka ajantasalle. Se uusi iPad otettiin käyttöön, ladattiin uudet ohjelmat koneelle ja puhelinkin päivitettiin. Nyt kaikki masinat ovat synkässä keskenään ja sen ihmeen nimi on iCloud. En oikein ymmärrä mikä se on, mutta esimerkiksi, jos otan kuvan iPadilla, niin se siirtyy automaattisesti tänne läppärille. Samoin kaikki tekemäni asiat. On se fiksua, niin fiksua, että ihan pelottaa. Hetki tässä taas varmaan menee, että kaikki on ihan sekaisin. Tämmöinen lahopää tarvitsee oman aikansa tullakseen sinuksi kaikkien muutosten suhteen.

Kyllä. Ilmassa on myös hitusen verran haikeutta. Yksi kesä on taas elämässä jättänyt jälkensä. Tämä mökkeily antaa sellaisen konkreettisen alun ja lopetuksen vuodenajoille. Tajuaa niin kuin ymmärtävänsä, että nyt se kesä on jumalauta ohi. Mun on ihan pakko hehkuttaa perjantai-illan saunamatineaani. Kylpeminen meni aika myöhäiseksi, sillä juorusin puhelimessa niin, että unohdin lisätä puita. Piti koko bastu sytytellä uudelleen. No mut joo, sain saunotella pimeän tultua kynttilän valossa. Lisäsin löylyveteen eukalyptysta ja makoilin lauteella pehmeässä höyryssä. Tein henkistä irtaantumista tälle kaudelle. Oli ihan hirvittävän täyteläistä. Uimassa kävin taskulampun valossa. Rannassa oli muutoin säkkipimeää. Vesi oli hyväilevän kylmää ja hetki syöpyi mieleeni kauniina ja onnellisena. Kiitin mennyttä kesää, mökkiä ja metsänhenkiä. Oli ihanaa. Kiitos.

Jassoodyhäär. Muu mökkikunta vielä nukkua tuhnuttaa. Yläkerta sytytti valot ja täällä on aika kauniit värit. Vastaranta on ruskassa ja taivas aukenee vaalean sinisenä. Hienoinen usva leijuttelee järven pinnalla. On kaunis aamu. Kauniimpi kuin koskaan. Ja minä jätän jäähyväiset, huoks...