Olenko cee vai olenko dee?

Puuhakkaan päivän jälkeen maistui makaroonilouda taivaalliselle ja uneni oli täyttä ja tyydyttävää. Laiska töitään luettelee, mutta sain laitettua mökin pihapiiriä jo talviteloilleen. Kesän kukkasia tunkiolle, kalusteita talvisäilöön ja pesin grillinkin. Niin oli tekemistä, että katsoin parhaaksi jättää sienimetsän eiliseltä päivältä. Eikä tuotantolinja olisi enää pystynyt enempää käsittelemäänkään. Mutta ei hätiä mitiä.  Nyt on talvi turvattu ja minä voin olla lepo.

Latvoissaan kullattu

Minä olisin jo valmis jättämään mökkeilyn tälle kaudelle. Niin ihanaa kuin keväällä onkin saapua tänne paratiisiin, niin yhtä halukas olen jättämään tämän kaiken. Olen saanut sieniä ja nyt voisi alkaa jo kaupunkielämä. Odotan niitä himahissukka lauantai-iltojani. Saan tehdä viikkosiivouksen ja laittaa kynttiläillallista, mulla on vähä noin niin kuin ikävä omaa himaa. Patojani ja kattiloita.

Mun on pakko todeta, että luoja antaa aikamoista värien ilotulitetta tällä hetkellä. Jumala sammuttaa ja sytyttää valoja alvariinsa ja värit maisemassa muuttuu koko ajan. Kaunista katsottavaa. Ilmassa on pieni pirteys, siksikö väritkin ovat raikkaita ja voimallisempia. Hirmusen nättiä on kyllä juu.

Kauniisti uhkaava mutta ei

Ihan varovasti ja arasti saa myös todeta, että tämä on jo toinen huiputon aamu. Tuntuu ihan huipulle olla huiputon. Josko tämä tästä nyt alkaisi rauhoittua ja saisi ihminen olla hetken rauhassa. Tähän asiaankin liittyen, mulla on kiropraktikon tapaaminen viikolla. Olen päättänyt aloittaa kuntosalielämän. Tämmöisenä monivammaisena en voi mennä sinne ominpäin huseeraamaan, joten katsoin parhaaksi hommata sellaisen personaali ohjaajan. Konsultoin minulle suositeltua ohjaaja ja hän taas oli konsultoinut tapaustani osaavassa työympäristössään. Sieltä tuli taas tietoa, että saliharjoittelu saattaisi tässä vaiheessa olla jopa tilannetta huonontava tekijä. Niskan hermotukset pitäisi saada ensin kuntoon ja siksi menen käymään ensin raktikolla. Sen jälkeen aletaan katsoa saliohjelmaa ja otetaan huomioon nämä vajavaisuuteni. Tässä tiimissä työskentelee nyt kolme henkilöä ja lähtökohtaisesti mulla on turvallinen olo. Joskin mulla on hiukka huonoja kokemuksia kiropraktikoista. Mutta yritän, haluan huoltaa kehoani ja toimintakykyäni. Enkä suinkaan laita vastaan, jos tämä läskipullamössö saattaisi hieman kiinteytyä.

Ensi viikolla on Hapitare. Odotan sit  jo innolla. Miksiköhän minulle ei ole tullut kutsua ammattilaisten päiville? Olen niin pettynyt. No enkä ole. Tai ihan vähäsen. Nyt minulla on sinne ihan oikeaa asiaakin. Työn alle juurikin joutuu yksi kylppäri töölössä ja yksi sauna tampereella. Toivon niin, että jotakin uutuuksia molempiin kohteisiin lähtee mukaan messuilta. Mitä työrintamalle tulee, niin koko ajan tippuu uusia duuneja. Nyt vain täytyy olla tarkkana etten polta kynttilää molemmista päistä. Minähän tietysti haluaisin ottaa kaikki duunit vastaan, mutta aikani on kuitenkin rajallinen. Jos näin jatkuu, niin jossakin vaiheessa on tehtävä aikataulullisia ja logistisia järjestelyjä. Lemon Decon olisi hankittava automobiili, nettisivut ja työhuone. Huh, tämä unelma alkaa pikku hiljaa elää ja tulla todeksi. Ja minä olen kiitollinen. Enemmän kuin kiitollinen. Olen taivaissa.

Pienen pieni lepohetki vielä ja sit täytyy laittaa äksön. Tulevasta viikosta voi tulla kiireinen. Olisi aika paljon kaikenlaista. Het maanantaina täytyy mennä tohtorille. Mun pitää saada beelausunto. Onko se sellainen todento, että olen siirtynyt aaluokasta luokkaan bee? Jotensakin minulla on sellainen tunne, että en ole koskaan ollut riimaa aaluokkaa. Synnyinkin hankalasti, enkä suinkaan täyden kympin tyttönä. Voisiko tästä nyt tehdä sellaisen päätelmän, että beeluokan kansalainen alenee jo kastiin cee? Vaiko peräti dee? Oih, tätä kurjuutta! Oih, tätä onnettomuutta!