Odota, niin aikasi pysähtyy

Hellou evripadi! Juurikin nyt, ihminen elää vuoden parasta aikaa. Noin niin kuin ilmastollisesti. Nämä kirpeän kylmät ja napakat aamut ovat täynnä freesiä raikkautta ja energioo. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tästä aamuiselle uinnilleni. Laituri on varmasti kohmelossa, joka kivasti nipistelee Martan pikku varpaita. Vesi on niin virkistävää, että tajunta kirkastuu ja elämässä kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. Tämän kaiken kruunaa nouseva aurinko, valo on ihan kiva juttu. Ei allekirjoittanutkaan niin pervo ole, että siitä pimeästä paskaloskasta järin nauttii. Mut nyt nautitaan...

Mitäs kulunut viikko onkaan pitänyt sisällään? Aika mennä rupsuttaa holtittomasti, aivan kuin se uhmaisi kaikkia lainalaisuuksia ja ottaa ihan omia valtuuksia. Minun käsittääkseni päivässä on kaksytneljähoo, viikossa seittemän päivää ja kuukaudessa useampia elettäväksi tarkoitettuja päiviä. Tämän viikon kulunut aika on mennyt niin nopeasti, että ajanlaskuni on hämärtynyt. En pysy enää mukana, putuan kärryiltä. Liittykö tämäkin siihen, että se helvetin viiskymppii tulee mittariin. Aikakin muuttaa muotoaan ja merkitystä, pah. Oudoksi muuttuu ihmisen elämä. Minäpä taidan laittaa jarrua päälle. Ei taho menettää aikaansa. Tahtoo näkeä, tuntea ja kokea. Pysähtykää, oi ihmiset!

Niin siis mitä? Yksi kappale lonkkaa on magneettikuvattu. Ou rait. Se meni kuin strömsöössä. Olin varannut toimenpiteeseen useita tunteja, mutta kaikki oli ohi alle tunnissa. Ei minuutin vertaa pitänyt hospitaalissa odotella. Olen kyllä viime aikoina saanut niin esimerkillistä palvelua kunnallisella puolella, että ihan ihmetellä täytyy sitä parjaamista. Kivoja ihmisiä, sujuvaa hoidantaa ja hyvää palvelua kaikki tyyni. Eiks oo kiva, kun ei tartte valittaa. Voi antaa hyvää palautetta silloin, kun siihen on aihetta. Vaikka olen kirpeä sitruuna homo, niin ei se estä mua tarvittaessa olemasta makea etelän hetelmä. Minä kiitän aina, silloin kun sille on aihetta.

Kyseisenä päivänä siis vapautui yllättäen muutama "ylimääräinen tunti." Menin siitä aivan puihin ja pyörin tuossa keskustassa kuin herne eräänkin homon peräpäässä. Kävin toki vetämässä sushit nassuun ja yritin inspiroitua rättiliikkeistä. En oikein ottautunut, koska se Londoni jo kummittelee takaraivossa. Mutta kävelinpä nimeltä mainitsemattoman silmälasiliikkeen ohi ja ymmärsin hetkeni tulleen. Tämä lähentelevä helvetin viiskymppii on syönyt myös näköäni. Kyllä, molempia. Ulko, että silmä. Mutta lähestyin asiaa näkökykyni kautta ja sain vihdoin aikaiseksi uudet prillit. Tarjous osta yhdet ota kahdet. Näöntarkastus kertoi sen, mitä olin epäillyt. Tarvitaan lisää poweria. Ihan kivoi pokia siellä oli, ollakseen niin edullista. Nyt on siis kahdet uudet lasit, voi vaihdella asusteiden ja mielialan mukaan. Oi kun fantsuu!

Sain viikolla aivan mahtavan kohteen sisustaa! Vastavalmistunut, iso omakotitalo Vantaalla. Kaikki pinnat ja matskut on jo tehty, mutta ongelmaksi on muotoutunut hienoinen kolkkous ja kodittomuus. Tehtävän anto on tuoda kohteeseen persoonaa, lämpöä ja rakkautta. Pääsen suunnittelemaan erikoismaalaustekniikkaa, tekstiiliä ja mielenkiintoisia valaistusratkaisuja. Tila ei ole se ihan tavallisin, alakerta upea yhdistelmä avokeittiötä ja olohuonetta. Huonekorkeus parhaillaan seitsemän metriä. On sanomattakin selvää, että olen innoissani. Tämä on juuri sitä, mitä suunnittelijan työ voi olla parhaimmillaan. Olen otettu luottamuksesta työtäni kohtaan.

Edessä ensimmäinen kaupunkiviikonloppu. Varmasti tunnen lieviä vieroitusoireita mökittömyydestä, mutta uskoisin selviäväni siitä siivoamalla. Kotini odottaa Martan hyväilyä ja ihan pakko tunnustaa, että täällä todellakin on mitä siivota. Raivoava siivousenergia nostaa päätään sisälläni ja tuskin maltan odottaa, että pääsen rätin kans riehumaan. Taustalle suomipoppii ja lasiin hiukka skumppaa. Ai että, mie nautin! Perjantai-iltana on myös pyhärituaalini eli saunavuoro kelli 21. Siitä on monta aikaa, kun siellä olen sieluani voidellut. Sitäkin odotan. Kaikkea odotan. Voisiko odottavan aika olla pitkä ja näin saan poikki tämän kiitävän ajanlaskun? Hyvä hei, odottaa ja odottaa, niin aika pysähtyy. Oon mie fiksu, ihan hillittömän fiksu! Nyt uimaaaaaan!