Rasvaa, rakkautta ja riippuvuuksia

Terveisiä rasvanpoltosta! Vuoden tauon jälkeen kävin kepittää rantareitin. Mullahan on sikäli mahtavat markkinat, että aamuinen lenkki menee pitkin merenrantaa metsänreunassa, eipä voisi parempaa olla. Okkei, ihan helvetin pirteenä nousin vuoteestani ja päätin lähteä sauvakävelee ilman aamiaista. Se nähkääs polttaa tota höllöö tosta vyötäisiltä. Hyvä meno, hyvä fiilis. Olenko nyt jotenkin parempi ihminen? Kyllä, olen laihtunut 700 grammaa, not bääd. Toi on niin snadi juttu ihmisen elämässä, mut miksi sit ei vaan saa muka tehtyä. Noin niin kuin joka aamu. Nuorena ja nättinä tein. Nyt olen antanut ruumiini rappiolle periksi, enkä muka pysty, enkä kykene. Paskanmarjat! Tästä tulee voimaa, tästä tulee nuorta energiaa. Nyt päätän, että jatkan ja laiskapaskaminäni saa luvan kohottaa karvaisen perseensä ylös ja hopi, hopi reippailee.

Että mua ottaa kupoliin nuo helvetin koneet huoltomiehillä. Ne aloittaa huudattaa tota masinaa ikkunoiden alla jo aamuyöstä. Muutaman kuivuuttaan pudonneen lehden perässä hinkkaavat. Eikö olisi parempaakin tekemistä? Mä ymmärrän sen syksyllä, kun lehdet ovat pudonneet, ja niitä on hurumykke. Seurasin heppun toimintaa ja ihan oikeesti, se tykittää yhtä kohtaa ja paria lehteä puolituntia ja mitä saa aikaiseksi? Lehdet puhalletaan nurmikolle, josta ne, ensimmäisen tuulenpuuskan tultua, leviävät takaisin  pihalle. Voi helevetti järjen pimmeyttä! Millä mie heitän tota onnetonta? Tuosta tuon kipsipatsaan, kun nakkaan takaraivoon, niin loppuu tuommoinen älyttömyys. Maalaisivat meidän rappukäytävät. Niin ovat hirveessä kunnossa, että ihan hävettää. Olis noillakin oikeeta tekemistä ja meidän vastikerahoille saataisiin vastinetta. Ugh! Olen puhunut.

Surffailin eilen kanavilla ja jäin kiinni Holiday-leffaan. Ihana oli. Sellainen rakkaudellinen komedia. Mutta miks leffoissa tapahtuu aina niin ihania asioita? Ei mulle koskaan, ei ikinä, tapahdu mitään moista. Nykyään olen vielä niin skeptinen ja karistan tuon ihanan harhan mielestäni ja ajattelen vain, että tosielämä on pelkkää paskaa ja puurtamista. Ei tuommoisesta voisi edes unelmoida. Onks minusta nyt tulossa katkera vanhus? Mitä jos tehtäisiin tavallinen elokuva, tavallisista ihmisistä? Enkä nyt tarkoita mitään suomiangstia. Niitähän on pilvin pimein. Sellaisia missä suomi-ihminen juo, nai, tappelee, harrastaa vakavia mielenterveysongelmia ja kuolee pois. Ei, en tarkoita niitä. Vaan ihan sellaista perusjamppa laifstailii? No just, eihän kukaan sellaista jaksaisi katsoa, mutta kun se elämä on oikeesti sellaista. Elokuvatkin ovat nykyään yhtä harhaa... Mut hei, olisin mää niin kovasti paljon halunnut sen Jude Lawin karvaiselle rinnalle turvonneen pääni laskea. Hää olisi mua sit hiljaa korvan takaa rupsutellut ja multa olisi päässyt paukku. Onnellinen pieru.

Tökkäsin tuossa sähköröökinen lataukseen. Kyllä. Alkaa olla syksyn merkit ilmassa, kun Martalla on taas uudelle syntymisen ihmeet käsillä. Juu, olen aloittanut karppaamisen tai hienosti sanottuna, ruokavalioni on vähähiilihydraattinen. Ajattelin kokeilla sellaista itseni hämäämistä, että poltan nyt alkuun 10 röökii päivässä. Aloitin eilen ja heti meni 3 yli sallitun. Vitun luuseri! On mie heikko liha. Onneton. Kuole pois. Otan sähkiksen tähän kaveriksi. Voin sitä lupsuttaa, kun itken nikotiinin perään ja teen kuolemaa. Okkei, seuraava vaihe on, että vähennän aidot spaddut viiteen (5!!) ja katso, yksi kaunis päivä, olen t u p a k o i m a t o n!! Hah, kuka tuohon uskoo! Olen mie epätavallisen kova itseäni huijaamaan. Eikä tässä kaikki. Olen pienessä mielessäni pyöritellyt sellaista nenän ja rintarauhasteni valkaisua. Juurinkin näin. Holittomuus on PoP! Toi kaljan lipittely kasvattaa mun tisuja, enkä taho olla pumpuli. Jos jätän kaljan ja siirryn kossuun? Eiks se oo vähä sama kuin toi sähköröökihuijaus? Oon mie aika epeli. Niin oon ja elän terveellisesti. Karppaan, en juo, enkä polta. Liian hyvä ihmiseks.

Jebee. Nyt heitän pari volttii ja riennän duuniin. Tukka pittää piipata ja hymyä huuleen! Adios!