Nyt tässä näin ja silleen

Pyhäaamu ja arska antaa. Toden totta, tämähän vaikuttaa ihan kesäiselle. Eiks ne oo luvanneet pitkää, lämmintä ja kaunista syksyä. Pah, mä haluisin vettä tai en mä sitä itselle tahtoisi, vaan metsälle ja sienilöille. Eilinen sieniretki oli sikäli yllätyksellinen, että löysin muutaman mustan torvisienen! Se on siitä jännä sieni, että sitä on vaikea hoksata, mutta saatuasi kuvan verkkokalvoillesi, niitä alkaa tupsahdella eteesi. Tatteja ei näy vieläkään. Jokainen tatiton sieniretki on mieltäni kalvava pettymys. Ostin eilen ilta-sanomien sieniliitteen ja siellä on tarinaa tateista. Se lisäsi tätä tuskaani.

Kävin tossa piipillä metsän siimeksessä. Näin tikan hakkaavan puuta. Se on jämerää touhua. Eiköhän sen päätä ja niskaa särje, tuollainen nakutus. Tikalla on oltava kokoonsa nähden julmat niskalihakset. Tai ehkä siinä juuri sen salaisuus, hakata päätä puuhun, niin on vahva niska. Kävi mielessä, josko minäkin alkaisin hakata päätä puuhun? Josko se niskapaska siitä tokenisi. Hyvä idea, täytyykin kokeilla.

Ukkorähjä askarteli kattovalon

Eilinen päivä oli saamattomasti joutilas. Siksikin hyppäsin Ukkorähjän kyytiin ja käytiin kylillä. Noh, siellä tarjoustalossa haahuilemassa. Mun oli tarkoitus ostaa hieman rapukekkerimateriaalia. Lautasliinaa ja rapuhattua, sekä naamaria. Voitteko kuvitella, siellä ei ollut yhtään mitään rapuihin liittyvää?! Parasta sesonkia ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Ihan tekisi mieli tehdä reklamaatio tavaratalon ylimmälle johdolle, niin minua kuulkaa sapetti.

Päivänvalossa. 

Tää viikonloppu hurahti ihan käsistä. En kerennyt edes kyllästymään. Juuri nyt joku soutaa meidän rannan edestä. Se on aina tapaus. Yleensä täällä ei ole vesiliikennettä juurikaan ja siksi täytyy möllää tarkkaan ketä nuo oudot ja tuntemattomat ovat. Etteivät ole alamaailman huijareita. Pitääkö tästä hilipasta laiturin nokkaan huutamaan: " Menkää helevettiin, senkin roistot ja raiskaajat! Millä asioilla täällä ihmisten rantoja ja mökkejä kyttäätte! Soitanko poliisit paikalle vai häviättekö siitä?!"

Jahas, taidan mennä vielä hetkeksi buduaariini. Selailen sitä tattiliitettä, ihailen niitä kuvia ja haaveilen paremmasta huomisesta. Tunnen tattirisoton maun suussani ja sen eläimellisen löytämisen ilon, kun sellainen pullukka vastaan tulee. Heippa!