On mulla putkiradio

Öhöm! Möksällä ollaan ja sain eilen ihan bileetkin aikaiseksi. Ihan yksiksein, mutta oli pakko, kun puhelinlankojen jälkeen raatiosta tuli Finnhitsyö. Se alkoi vasta puoliltaöin ja mulla oli tekemistä, että jaksoin edes sinne asti valvoa. Mutta The Yö oli ihanasti tumma ja lämmin. Laitoin kaikki ulkotulet ja olin ihan fiilareissa. Täytynee myöntää, että muutama olut ja lonkero tuli kumottua. Ihan silleen, että olin hiukka kekkulissa. Hah, kyllähän mie aina juhlat saan aikaiseksi, oli vieraita tahi ei. Päivystin somessa ja sehän on melkein sama kuin olisi liveihmisiä paikalla. Tähän on tultu. Mutta oli kyllä tunnelmallinen yö, hyvin tunnelmallinen. Sitkeesti yritin lähetystä kuunnella, mutta olin nukahtanut valot ja reidio päällä. Sänkyyn menin ihan ihmisiksi, etten nyt kuitenkaan tähän pöytään sammunut. En mää nyt niin...

Keittiössä soi

Nyt on hiukka hutero olo, ei nyt daagenefter, mutta silleen. Ajattelin kirpasta sienimetsään, siellä se olotila tasoittuu. Ihana on tämä rytmin tunne. Selkeästi arki, selkeästi juhla. Sen kunniaksikin sain kemuttaa. Saunoin oikein urakalla ja eipä kuulkaa, niskapaskakaan jäkitä. Olikohan kokovartalo puudutuksen tarve? En tiiä, mutta laitan sen terveydenhuollon piikkiin. Enhän mää nyt mittään syntii oo tehnyt, vähä vaan juhlin. Täytyykö tässä anteeks pyydellä. Aikuinen ihminen. Ukkorähjä kyllä mulkoili siihen malliin, että syntinen olet, sinä ihmisraunio. En antanut sen iloani pilata. Lauloin vain ja hiukka tanssahtelin. Olin yöperhonen. Leikkien, laulaen.

Saunan pukuhuoneessa soi

Onneksi helteet olivat parahiksi väistyneet, kun saavuimme tänne Jumalan hylkäämään. Hetkinen, eihän tää voi olla herran hylkäämä, koska tämä on paratiisi. Vaikkakin valitin kyllästymistä, niin olihan tuo taas kiva tulla. Yksi lukijoistani totesi, että siellä sinulla on kaikki. Ja se kyllä pitää niin paikkansa. Hektinen viikko takana ansaitsee juurikin tämän. Rauhan ja rakkauden. Meno pitää hetkeksi pysäyttää, niin ymmärtää elämisen arvon. Enkä minä muuta tarvitse, täällähän on oikeesti kaikki mitä kaipaan.

Terdellä soi

Ilmassa on jo syksyn tuntu. En tiiä, teenkö sen itse, kun niin ajattelen, mutta jostakin se tunne vain tulee. Onko se tämä iltojen tummuus vaiko mikä, mutta kohti kirpeyttä mennään. Kukkaset ovat selkeästi jättämässä hehkunsa ja aivan kuin vesikin olisi jo viileämpää. Minua ei haittaa, päinvastoin. Kohti parasta mennään. Ensi viikonloppuna on rairai rapujuhlat. Oih, ihan odotan jo niitä! Ne on aina kivoja juhlia. On tunnelma kohdallaan. Pitää vain muistaa ostaa kasoliinia ulkoroihuihin. Taisin eilen polttaa kaikki loppuun.

Ei maar, taidan mennä vielä hetkeksi pötkölleen. Sit lähden sienimetsään. Saa sielukin ravintoo ja elämä kiittää.