Ohi on!

Voisi kuvitella, että nyt olisi ahistus, puristus, kuristus ja mualimanloppu. Yhdeksän viikon lomailu on nyt ohi ja tänään on eka duunipäivä. Ajattelin, että en saisi nukutuksi, niin ottaisi hermotukseen elämän rytmin vaihto. Ehei, päinvastoin, mulla on hyvä pössis. Ihminen saa olla onnellinen, kun on duunipaikka minne mennä, missä on kiva olla. Kyllä tätä päämäärätöntä haahuilua on ollut jo riittämiin ja tarvitsen rutiinit ympärilleni. Olen silleen rytmikkäästi orientoitunut.

Olo olisi lähes täydellinen, ellen olisi näin lihava ja niskapaska ei jäkittäisi. Otin eilen relaksantin ja se on auttanut hiukka. Läskit ei lähe hetkessä, on pakko nöyrtyy pullistelee. Mutta toi vatsa on ihan oluella ansaittu, kyllä se siitä vajoaa, kun tulee tämä oluton rytmi. Pullaakaan en ole syönyt enää moneen viikkoon. Salille pääsen syyskuussa, sinne asti pitää kättä hiukka varoo. Mullahan on sali melkein tossa vieressä. Sinne siis syyskuussa. Kyl se siitä. En ota asiasta turhaa ressiä vaikka massu puristaa. Joutavia joo...

Eilen suunnittelin sitä IT-firmaa. Sikäli hassua, että tehtävän anto on ainoastaan päräyttävä. Mahtavat markkinat, mutta sitä koko ajan epäilee, että meneeks tää ihan pöpelikköön. Kiva sitä on tehdä, jette kiva. Keskiviikkona on sit tarkempi palaveri asiasta. Saas nähä, nauretaanko mut pihalle.

Ou nou, nyt ei ole aikaa haahuiluun, Jess! Pitää laittaa duunivaatteet ja uimassakin ajattelin käydä. Ihana lähteä töihin. Suorastaan mahtavaa! Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!