Oon ehkä perhonen

Nukuin kuin idänpikajuna. Silmät kiinni, ja samantien silmät auki. Kun nukkuu nopeasti, niin nukkuuko sitä syvemmin vai onko vain kiire nukkua? Entäpä silloin, kun satut heräämään aamuyöllä ja valvot niitä pitkiä, loputtomalle tuntuvia yöntunteja? Miks silloin aika matelee? Outoa on tuo yöllinen elämänmeno. En voi juurikaan sanoa, että olo olisi levollinen. Niskapaska jäykistää pään kääntymättömäksi, ei  kiva. Mieli on levännyt, mutta roppa huutaa hoosiannaa. Aamiainen on taas 800 ibuxin ja pannullinen mokkoo. En mie valita, hiukkasen korpee vain...

Bifoor

Eilinen sieniretki oli tyydyttävä. Parin tunnin samoilu metsässä tuotti kaksi litraa kanttarelloksia ja niistä meille ihanaisen pastaherkun väsäsin ehtoolle. Herkästi väräjävä tattimetsästäjäsieluni joutui nöyrtymään, eikä tielleni löytynyt yhtään ainokaista kullannuppua. Janosin kuumeisesti pikku pallukoita, mutta ei niitä vain ole. Onneksi tätä verenhimoista halua tyydytti kantsulöydökset, eikä pettymyksen määrä ollut musertava. Tyhjän vasun kanssa käyskentely on niin turhauttavaa, vaikka metsässä onkin mukavaa samoilla. Tosin, eilen oli hiukkasen liian kuuma ja huoranperkeleet kiusasivat. Mutta kaikki tyyni, metsässä onpi tunnelmaa ja biorytmit asettuvat hyville auroille. Menkää metsään, siellä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee.

After

Elämässäni ei ole tapahtunut mitään yhteiskunnallisesti merkittävää. Mistä siis voisin kertoa? Onneksi syksy tuo tullessaan kaivattua vaihtelua. Olenko jo muistanut mainita, että elämääni on tulossa mullistava muutos? Olen menossa parin viikon päästä Tallinaan, Robbie Williamsin keikalle. Siellä tiemme kohtaavat ensimmäistä kertaa ja hän poimii minut yleisön joukosta ja rakastuu minuun kuolettavasti. Me menemme naimisiin ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti. Robi ei sitä vielä tiedä, hän tulee niin yllättymään. Ihanaa! Voi hitsi, hän on valitettavasti jo naimisissa ja taitaapa heillä olla yksi kersakin. Ei, en tahdo olla avionrikkoja ja viedä lapselta isäänsä. Minä voin tyytyä jalkavaimon osaankin. Minun pehmeille rinnoille on hyvä päänsä kallistaa, kun perhehelvetti kotona ahdistaa. Voi Robi, meille on edessä loistava tulevaisuus! Mä niin odotan...

Oon ehkä perhonen...

Jos nyt sattuisi käymään niin ikävästi, ettei Robsu löydä mua yleisön joukosta ( mikä on sula mahdottomuus, oikea rakkaus löytää, ) niin lokakuussa on toinen mahdollisuus. Olen lähdössä Londoniin haistelemaan uusia tukkatuulia ja silloin viimeistään menetän neitsyyteni hänelle. Voi Robbie, ikävöin sua jo niin! Ja kaipaan...

...leikkien, laulaen.

Hetkittäinen kyllästymisen tunne vaivasi eilen pientä päätäni. En millään tahtoisi kestää tavanomaista, sieluani tyhjentävää mökkimöllötystä. Ehkä se johtuu siitä, että toi pää ja sielu on jo niin tyhjennetty. Ilta oli kaunis, liian kaunis tuhlattavaksi tylsyyteen. Olin hetken rauhaton ja olisin halunnut elämää ympärilleni. Tuollainen levottomuus vetää minut aina hiljaiseksi ja elämää miettiväksi. Olin jo hetken, että polokasen kemut pystyyn ja pistän rairai yksiksein. Sitten pysähdyin oikeasti kuuntelemaan itseäni ja yritin antaa rauhalle mahdollisuuden. Ja katso, lempeä tyytyväisyys laskeutui ylleni ja minä olin rauha. Olin valo itsessäni. Josko sitä ymmärtäisi, että elämä on tässä ja ruoho on ruhoa aidan toisellakin puolella. Enkä enää märehtinyt kuin lehmä. Olin hetkessä.

P:S Pieni runoileva lehmäkin piipahti.

Yksin vaellan
mitättömänä märehdin.
Pitkin pientareita piehtaroin
unelmien untuvissa.
Lypsäjääni läksin etsimään
kotiini tahdon tulla.
Eikä kukaan
löydä.
Eikä kukaan
etsi.
Aikamme kohtaa vielä
tänään on eilinen.
Huomenna on kaikki.