Huomenna kaikki on toisin

Täällä ollaan! On taas mukamas ollut niin kiire ettei kerkee koneelle. Saamattomuutta, sanon minä. Okei, jääkaapissa odottaa muovipussi omenoita. Ne tahtoisivat soseeksi. Illat duunissa venyy tällä viikolla pitkiksi ja pukkaa tuota suunnitteluakin ja jostakin se aika on aina pois. Seli, seli... Aika on vain käsite ja se jäsenneltävissä. Tekee sitä mitä tahtoo, eikä valita.

Hyi, kun mulla on ilkee asentohuimaus. Se alkoi eilen aamulla ja jatkuu vain. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, mutta näin voimallisesti se ei ole elämääni vaivannut. On siinä tietysti se hyvä puoli, että ei tartte ottaa kuppia, kun on jo humphalassa. Meinasin eilen lentää kadulla turvalleni. Epämiellyttävää ja varsin epävarman pelokasta. Vaiva ei ole kuolemaksi, eikä edes millään muotoa vaaraksi. Mut miks hitossa koko ajan pitää olla jotakin ylimääräistä? Yhestä vaivasta pääsee, niin toinen tulee. Vaivaa kuulemma juuri viiskymppisiä, kertoi netin ihmeellinen tohtorimaailma. Just niin, sekin vielä perkele.

Siirryin eilen teknologiassa askeleen eteenpäin. Nyt mulla on ihka uusi iPad! Lisää koneita, lisää tietotekniikkaa. En selviä edellistenkään kanssa ja uutta pukkaa. Mut hei, ollakseni professionaali suunnittelijana, täytyyhän mulla olla asianmukaiset vehkeet. Kyllä se puolustaa paikkaansa, sinne niin on hyvä laittaa kuvat ja suunnitelmat kohteista. Eikä tartte kannella painavaa läppärin rohjaketta. Mitä suunnitelmiin tulee, niin tällä hetkellä työn alla on yksi terassi, kylpyhuone ja sauna. Kaikki siis eri kohteita ja minä niistä kaikista kiitollinen. Olin ajatellut, että tänne näin saan kivasti kuvia ennen ja jälkeen. Mut ei se oikein menen niin. Kaikki ottaa oman aikansa ja valmistuttuaan, ne ovat mulle jo vanhoja kohteita. Ja se kuvaaminen valmiina on aikamoinen järjestely. Ei mene niin kuin televisiossa. Tsäp, tsäp ja parissa viikossa kaikki on uutta, hienoo ja valmista. Mut laittelen kuvia, jahka niitä joskus saan. Jos saan. Mutta kaikki kohteet ovat mielenkiintoisia ja minulle ainutlaatuisia. Työ tekijäänsä koulutta. Jep.

Jouluinen Thailandia alkaa muuttua todeksi. Maksoin juurikin varausmaksun ja se tarkoittaa silloin sitä, että menossa ollaan. Matka on kahdeksan päivää ja se on ihan riittävä. Saa sen valohoidon ja nauttia paikallista gurmeeta, merta ja lämpöä. Olinpa kuulkaa hurjan fiksu. Loppusumma matkasta lankeaa maksuun marraskuussa ja tein ihan tilisiirron tililtä toiselle. Kuin vaivihkaa se saturainen siirtyy sinne maksutilille ja katso, summa on kasassa ilman, että tajuat menettäneesi pari tonnia. Kallis oli matka, se on rangaistus yksin asumisesta lomamatkalla. Ihan syvältä, mutta minkäs teet, kun olet tämmöinen yksinäinen sielu. Orpo piru. Kiva, kun on kivaa tiedossa. Näin ihminen jaksaa tätä kurjaa taivaltaan.

Ilmassa on lievää matalapainetta. Mitä sitä kieltämään. Vaikkakin teksti saattaa olla positiivisesti läikähtelevä, niin itse allekirjoittanut on lievästi down. Elämässä on selkeästi tapahtumassa muutoksia. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta jotenkin tuolla sielussa riipii ja olen rauhaton. Poikkean tavoistani, enkä ala täällä yksityiskohtia käsittelemään. En vielä, sillä en oikein itsekkään tiedä missä mennään. En taho olla salaperäinen ja oli pakko edes sanalla sanoa ja päästää tätä epävarmuutta ulos. Mie oon sellainen, kaikki pihalle vaan. Pois, pois minusta ja eteenpäin mennään. Minut on aika monessa liemessä keitetty, ihan vähästä en väsähdä. Elämä on tehty elettäväksi, selvittäväksi. Nyt vain on hiukka epävarma olo. Huomenna jo toisin.