11.6.2013

Varo henkiä pahoja, pikku Bebe!

On viileä. Virkistävää. Vielä, kun saataisi vettä. Täällä meillä ei ole satanut kertaakaan. Toivon sitä, koska se olisi sienille elinehto. Ja se on taas meidän rakas syysharraste, sienestys. Oih, tatteja! Sada, sada, anna vettä luoja armas!

Toissa aamuna sumun syleily

Jos helmiä kyyneleet ois
Yö oli levoton. Näin taas pahojahenkiä. Uni, joka on vainonnut minua niin kauan, kun jaksan muistaa, piti minua riivatussa otteessa. Taistelen pahaa vastaan. Joku tai jotkut, tulee ja vie minua kuusnolla. Se on sellainen kehosta irtaantumisen kokemus. Mua lähtee viemään aina jalat edellä. Tosin en tiedä minne, helvettiinkö? Viime yönä se pyöritti pitkin seiniä ja laipioo. Hyvin, hyvin inhottavaa. Huusin ja ulisin niin, että koirat heräsivät hurjaan haukuntaan. Totta kai, nekin säikähtää, kun yhtäkkiä alkaa jumalaton (toden totta, jumalaton) älämölö. Heräsin siihen itse tehokkaasti ja palauduin takaisin itseeni. Pulssi lyö tuhatta ja sataa ja minun pitää yrittää herätä. Herätä siksi, etten katoaisi pahan pauloihin. Kaikkee se hullulla teetättää, sano.

Outo valoilmiö Lähdejärvellä
Eilinen päivä meni tekemättä mitään. Minä alan nauttia tästä tekemättömyydestä. Aamuinen löllöttely jatkui aina tuonne iltapäivään. Pilvisen aamun jälkeen, aurinko aukesi ja siirryin terdelle varjon alle lueskelemaan. Siitä heivasin itseni laiturille ja otin perkules aurinkoo. Oli noin niin kuin pakko saada sille makaamiselle joku tehtävä. Eli otin siis arskaa, enkä näin ollut toimeton. Pyöräytin kyllä karppilasagnen, joka oli suussa sulavan maukas ja ajoin harmaan partani. Loppuilta menikin vaakatasossa mölläten töllöö ja sit pääsikin jo untenmaille. Hah, menee ne päivät näköjään noinkin. Tuosta vaan, aika lipuu sormiesi välistä kuin hiekka saharassa. Mun ei tartte tehdä mitään. Mun ei tartte tehdä mitään. Mun ei tartte...

Sunnuntaina syötiin munaksta a`la Martta

Eilen vedettiin karppista
Ajoittainen kyllästymisen tunne nostaa päätään, mutta... En anna sen vaikuttaa mielialaani. Ymmärrän sen olevan ikään kuin hieman harmillinen sivutuote. Tämä lepoisuus antaa ajatuksilleni poukkoilevan energian ja sen sivutuotteena kyllästyminen on ihan ymmärrettävää. Mutta minä en tahdo paeta ajatuksiani, nyt minun tulee kuunnella, mitä minulla on asiaa. Olisi hauskaa, jos aivoissa olisi suora yhteys printteriin ja kaiken tämän, minkä tuottaa, voisi tulostaa ajatukset kansioon. Hui hai, paljon on tuulen huuhtomaa paskaa, mutta paljon myös tuikitarpeellista, ihan kuulkaa käytettävää matskua. Saatan havahtua yhtäkkiä siihen, että olen istunut itseni puuduksiin niin, että persettä pakottaa ja ajatus harhailee jossakin humisevalla harjulla. Mietin elämääni, sinne (minne?) putkahtaa outoja muistikuvia menneisyydestä ja yritän saada niistä jonkin otteen. Palaan takaisin lapsuuteen ja yritän ymmärtää kaikkea ja en mitään. Välillä huomaan, että olen istunut kaksi tuntia ja toljottanut kimmeltelevää järvenselkää, enkä saa kiinni mistään siitä, mitä olinkaan ajatellut. Ei, en ole kännissä, että olisin aivan koomassa. Olen vain hiljaisuuteni vanki ja minä pidän siitä. Mun aivot alkaa olla stop.

Olen saanut useita tekstiviestejä asiakkailtani. Lämpöisesti he kyselevät kuinka leikkaus on sujunut ja kuinka voin. On erittäin hurmaavaa huomata, että ihmiset muistavat ja välittävät. Minullahan on sellainen olo, että olen kadonnut, kuollut ja kuopattu. Ja mikä siinä onkaan ihmeellistä niin se, että maapallo pyörii ja elämä jatkuu näköjään ilman minuakin. Voiko se olla mahdollista? Ilman minua?  Puhelin ei soi, ei edes seiskapäiväälehden tilausmyyjä soita. Sähköpostit eivät sinkoile, minä en ole tarpeellinen. Tämä meedia aika tekee sen, että sitä tuntee elävänsä vain silloin kuin joka helevetin paikassa piippaa, tuuttaa ja koneksuunit sinkoilee. On aika ihanaa olla tarpeeton. Naamakirjasta en eroon pääse ja blogiani en tahdo hyljätä. Mutta täydellinen yhteyttömyys ulkomaailmaan voisi olla ihan virkistävä vaihtoehto. En nyt kuitenkaan ala pelleilemään, siitähän saattaisi tulla pahemman laatuisia vieroitusoireita ja joutuisin vielä kesken loman hullujenhuoneelle. Voi harmi!

Varjon alla katson

Ilman varjoa katson
Mokka kupissani on muuttunut jääkahviksi. Jos oltaisiin hienossa cafeteriassa, niin se olisi nimeltään Ice-Mocca. Oih, kuinka hurmaavaa! Tahtoisin lisäksi pienen vaaleanpunaisen beben ja saanko servietin, että voin pyyhkäistä pikku beben pikkupikku muruset suupielestäni. Oih, kuinka hurmaavaa tämä onkaan! Juuri noin, tuossa näette hyvän havanne esimerkin siitä, mitä mun päässä liikkuu. Eikö ole varsin kehittävää ja maailman katsomuksellisesti merkittävää ajatuksenjuoksua?

Kirjasaldo. Numero yksi. Magne Hovde. Viisuviikingit. Hauska ja helppo kesälomaromaani. Sain nauraa, siis suosittelen.

9 kommenttia:

  1. Suhun alkaa ihan selvästi laskeutua rauha :)
    Ja ihan just siks haluaisin vaihtaa sun kanssa osia. Ja ottaa sen olkapäänkin kaupanpäälle. Haluaisin pois täältä koneksuunien maailmasta edes vähäksi aikaa, mutta ei auta, kun on tehtävä, mikä on tehtävä. Plääh.
    Olisin mieluummin tarpeeton.

    En oo muuten ikinä nähnyt luonnossa tollasta hämähäkinseittiä, mikä tossa sun kuvassa. Noin säännöllistä ja just sellaista, minkälaiseksi se aina piirretään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa olla rauha ja tarpeeton. Toivottavasti pääset kohta lomalle :)

      Seitti oli sumuisen aamun tulos. Sumu oli kuin pieniä helmiä seitissä. Kaunis.

      Poista
  2. Sumujen syleily on ihanaa taidetta! Napakymppi! Toivottavasti sitä voi ihailla joskus muuallakin.
    Huomenna uhkarohkeasti sijaiselle.
    Voi hyvin Make, kohta sulla on sata lukijaa lasissa.
    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän sumua vangita kuviin juuri siksi, että sitä voisi käyttää mahdollisesti jossakin. Kyllä luonto on ihmeellinen! Suihkuverho aika hyvä idea :)

      Turvallisin mieli menee hän sijaiselle ;)

      Kohta pääset varmaan lomalle ja nauttimaan!!! Ihanaa kesää!

      Poista
  3. Sumujen syleilyn tunnelmaa ihanaan kylppäriin, suihkuverhoon...patentoi se heti.
    Terv. sama

    VastaaPoista
  4. Kaunis tuo sumusta otettu kuva. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos! Se tuntuu aina hyvälle, kun joku kehuu sitä, mitä minä näen kuvissa. Mä niin kuin noin taidetta... tai jotain...

      Poista
  5. Viisuviikingit lähti mukaan eilen kirjastosta, mutta en ole ehtinyt sitä vielä aloittaa, kun pikalaina menee edelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huauskoja lukuhetkiä tiedossa. Mie niin repesin siinä kohtauksessa, kun henkilöt menee ostaa olutta ja puhallettavaa torvea :))

      Poista