Ääniä hiljaisuudessa, hyyssssss....

Tiistai on vaihtunut keskiviikoksi ja minun päivät ovat menettäneet merkityksensä. On aivan sama, onko tiistai vai keskiviikko. Ainut päivä, jolla on minulle merkitystä, on perjantai, koska silloin tulee puhelintoivekonsertti ja silloin pitäisi olla juhlat. Elämäni rytmiä en ole vielä menettänyt. Menen nukkumaan kuuliaisesti viimeistään yhdeltätoista, ei vanha jaksa valvoa ja miksi pitäisi? Tietysti, yössä on se oma taikansa, silloin ovat liikenteessä ihan eri maahiset ja muut mömmiäiset kuin päivällä. Minun kyllä tulisi tavata yönhenkiäkin. Se olisi kohteliasta äiti maata kohtaan.

Näen kaunista väriä...

En vieläkään pääse kehua retostelemaan tekemisilläni. Sillä en ole tehnyt mitään. Tavallaan siinäkin on jo kehumisen aihetta. Vai mitä sanotte tästä? Olin vaaka-asennossa eilen aina tuonne kello kolme iltapäivään. No joo, kävin aamulla suihkussa ja päivystin tässä koneella tovin, mutta... siinä kaikki. Kova tuuli ja kylmyys houkutteli kaivautumaan vällyjen alle ja katoamaan tästä todellisuudesta. Lueskelin ja otin sellaisia pieniä torkkuja. Silmäluomet alkoi luppasemaan tuon tuosta ja pudotin romaanin käsistäni ja hups, uinahdin. Tätä näin harrastin koko päivän. Ihan hyvällä omalla tunnolla. Nyt kun loma on näin pitkä, niin ei ole sitä järkyttävää pakko tehä, pakko nähä stressiä. Voi vallan mainiosti heittää hukkaan hyvää aikaa. Vai menisikö se ihan päinvastoin? Heittämällä saat kaksinverroin takaisin. Täydellistä, tyydytettyä aikaa. Nyt olen jauhanut tästä tekemättömyydestä jo ihan tarpeeksi. Alan toistaa itseäni ja kohta Jumala pudottaa ison kiven pään päälle, että oppisin olemaan nöyrä. Kiitos ja anteeks.

Varpaat nauraa

Otimma sitten iltapäivällä ja lämmitimme bastun. Minäkin sain kylpeä. Virallinen kylpypäivä olisi tänään,  mutta ei se nyt yhdestä päivästä voi kiinni olla. Tänään nimittäin lähtee tikit ja sit voi yrittää tehdä kaikkea mahdollisuuksien rajoissa, fantastico! Oli ihanaa saunoa. Kuten varmasti tiedätte, Martta on kylpijäkansaa. Nautin, nautin. Uimassa en tohtinut vielä, mutta pedikyyrin tein ja oli ihanaa tonkia varpaita, viilata ja höylätä.

TikkaMasala

Karppilasagne sai uuden elämän ja se syntyi intialaiseksi tikkamasalakarriksi. Tähteillä siis mentiin ja se onkin niin mielenkiintoista. Katsot jääkaapin uumeniin ja alat siitä rakennella nälkää näkevälle pesueellesi jotakin purtavaa. Keitin tujakan karririisin ja pilkoin lassun uuteen elämään. Lisäsin hiukka chiliä ja siinä se oli. Ilmielävä Intialainen. Entäs salaatti? Jämistä sekin. Näinkin yksinkertaisesti. Tomaattia, kurkkujämä, viinirypäleitä ja cheddarii. Joukkoon hyvää oliiviöljyä ja oman maan yrttilöitä. Sen maantieteellinen sijainti saattaisi mennä akselille Ohio-Lähdejärven rantakaislikko. Hyvää oli, niin hyvää, että tuli syötyä liikaa. Mussun tussun...

Holittomat saunadriksut. Ihan totta!

Tänään saadaan vieraita kaupungista. Ja minä saan romaanin, jota odotan kuin impi neitsyytensä menettämistä. Huh, oliks toi rumasti sanottu? Eiks tossa ollut jotakin poikkitaiteellista hekumaa. No joo, kirjalta odotan erittäin, erittäin paljon. Se on talvellakin sarjana ilmestynyt, Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja kirjoittaja on Jonas Gardell. Voin vain toivoa, että tässäkin tapauksessa kirja tekisi oikeutta sarjalle ja lukuelämys olisi vähintäänkin yhtä voimallinen kuin sarja. Toivottavasti alkaisi sataa vettä ja tulisi sellaiset sänkykamarikelit. Voisi rauhassa maata siellä vällyjen alla ja nauttia lukemastaan ja fazerin sinisestä. Täytyykin tilata kaupungista tsukulaadee. Täällä maalla kaikki tuommoinen ei ole niin yksinkertaista. Eihän meillä ole ärrää kulmilla. Täytyy tehdä tilaus.

Näen kaunista valoa...

Tämä hiljaisuus alkaa viehättää minua päivä päivältä enemmän. Kauanko olen nyt ollut mökillä? En pysy mukana aikani juoksussa, ja onko senkään nyt niin väliä? Minä väitän, että ihmisen aistimaailma herkistyy hiljaisuuden kehdossa. Paitsi se, että alat kuulla itseäsi, alat myös aistia kaikkea ympärilläsi olevaa herkemmin. Ei ole sitä jatkuvaa äänen tuotantoa, on vain tämä tuulen hetki, lintu puussa ja taustalla saatanan moinen metallihevi. Juu, juu, raatio huutaa yötäpäivää satanistikanavalla. Elämässä pitää olla runkkua, sano. Hulluksihan sitä muuten tulisi. Jos ei ääntä olisi. Hah, et kai jo uskonut? Meillä toosakin on pysynyt hiljaa, uutiset silloin tällöin ja muuten tämä ihana rauha. Jotakin tämä voisi ahdistaa ja minuakin varmasti jossain vaiheessa, mutta nyt... Jumalat puhuvat ja minä olen hiljaa. Ihan hiljaa... Kuin pieni metsäshiiri pesäisessä kolossaan.