1.6.2013

Paskaa ja puuhasteluuuu

sataa vettä armahtavasti. pidän tästä. se ropisee peltikattoon pehmeellä rytmillä. siinä on jotakin turvallista. kipua lukuunottamatta, aamu on täydellinen. muutama huoranperkele yrittää inistä vertani, mutta se ei ilmeisesti kelpaa niille, sillä olen niin medikaalin makuinen. luonto on saavuttanut hekuman huippunsa ja kaikki ovat valmiina yhtymään, hedettämään ja emittämään. onko ilmassa romantiikkoo? jos siitepölystä voi sen päätellä, niin kyllä. mökin terde oli saanut kullankeltaisen väripeitteen ja sitä pölyy oli joka paikka täys. inhaa. martan oli pakko tarttua rättiin ja pestä koko terde. oli pakko, ei täällä olisi voinut olla, pelkäämättä tulevansa raskaaksi ja synnyttävänsä syksyllä pieniä mäntypoikasia.

eilinen mökkimatka oli kenties liikaa toipilaalle. muuttoliike maaseudun rauhaan edellytti tavaraa huru mykke, kassia ja nyssäkkää oli mese täys. ei voinut välttyä kantamiselta. pelkkä matkan teko kesti lähes neljä tuntii, oli ruuhkaa ja piti käydä mustion kautta, hakee joku akku. kyläkaupassa onneton kassa ja siinäkin jonossa vierähti tovinen. ei, ei mulla hermot mennyt, sillä aikaahan mulla on. kuuma oli, nälkä ja jano koko porukalla. siihen päälle tämä iloinen siittiöpölytervehdys oli hiukka liikaa. munkin oli pakko toimii. oli saatava ruokaa ja paikat asuttavaksi. ukkorähjä oli tormakka, mutta enhän mä nyt voinut vaan perseelläni istua, kun oli saatava elämä elettäväksi. siinä se takapakki. yöllä kipu tuli ja pisti kävelee. nyt ollaan taas ykskätisii ja yrittäisin pärjätä ilman pöpperöittävää voimalääkettä. kai pitää nöyrtyä ja palata huumaukseen. sattuu. ymmärrän nyt olevani toipilas ja tänään en tee mitään. kiitos ja anteeks.

fysikaalinen kuntoutus oli vain pala kakkua. olin saanut kauhu infoo siitä, kuinka järkyttävän kivuliasta se voikaan olla. pah, tehtiin muutama liikerataharjoite, eikä se tuntunut missään. radat toimii loistavasti ja kysyinkin fyssäriltä, että olenko minä lääketieteellinen ihme? nyt kättä saa voinnin mukaan jumpata ja varsinaiset treenit aloitetaan sitten heinäkuussa. sauna ja uinti on k i e l e t t y kaksi viikkoa. piste. sitä ei saa uhmata. uskon, uskon.

varsinainen koettelemus tällä matkalla oli tämä ulostuksellinen ongelma. edellisenä iltana ottamani tulostusmediciini ei tuottanut toivottua tulosta ennen lähtöäni. voitte arvata, että läksin liikenteeseen, lievästi sanottuna, pelko perseessä. selvisin fyssäristä joo, mutta ryystin hospitaalin kaffilassa kupin mokkoo ja sämpylän rähjän heikotukseen ja ajatuksena oli ottaa siitä pirssi himaan. pirssiä ei ollutkaan valmiina tolpalla ja matka siitä metrolle on melko lyhyt. ajattelin, tuntematta mitään pakottavaa tarvetta, selvitä ehjin nahoin ( persein ) kotiin. noh, ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. puolessa välissä matkaa, tunsin kuinka vatsaa kouraisi siihen malliin, että täältä tullaan elämä. voihan perse. pitääkö mun vielä tällä iällä, keskellä kirkasta päivää paskoa housuun. tuli kiire. kummasti martta sai lapikasta toisen eteen ja rukoilin, että metroasemalla olisi toimivat ja helposti löydettävissä olevat käymälät. loppu hyvin kaikki hyvin. täydellinen istunto ja minä kiitin herraa. pikkasen pukkasi hikeä juu...

ei sitä ihan hapessa oo. tämä kakkanen reissu otti niin voimien päälle, että oli ihan pakko kaatua sänkyyn. mun oli tarkoitus pikku puuhastella hima jätettävään kuntoon ja pakata kamat valmiiks, mutta ei pystynyt. piti olla lepo. fyssäri puhui mun kieltä. hän sanoi, että tämä ensimmäinen viikko pitää ottaa ihan relasti. ei edes kävelylenkkejä, eikä mitään puuhasteluu. siinä se sana. puuhastelu. taisi tuntea marttatyypin. huvitti, mutta uskon. ei siis puuhasteluu. on se vain niin kaunis sana. niin pehmeä ja lempeäsi lausuttava. kokeile. lausuppa leppoisasti itseksesi. puuhasteluu. venytä vielä pitkäksi kaksi viimeistä uuta. puuhasteluuuuu. ihanaa, eikö totta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti