Hengetön kesähelle

Eilisen helevetinmoisen helteen jälkeen tämä aamuinen raikkaus tuntuu hyvälle. Tuuli suhisee puissa ja sain laittaa villatakin päälle. Okei, kello on vasta viis, mutta elän toivossa, että helleaalto on jättänyt meidät. Ehei, en mie valita. Eihän suomalainen saa lämmöstä valittaa. Silloin harvoin, kun se meillä paistaa, niin silloin kaikkien tulee kärsiä ja nauttia. Mittari kipusi eilen kolmeenkymppiin ja minä olin mehuton. Ulkona on niin kuuma, että on vetäydyttävä sisätiloihin. Ei se semmonen ole valakoihosen hommoo. Eilinen meni siis ihan hellettä pitäessä. Muuhun ei pystynyt, eikä kaiketi tarvinnutkaan. Olemisen sietämätön keveys. Kuuma oli. Veri hot.

Ukkorähjä hävis kaupunkiin sunnuntaina ja ystäväni sisarhentovalkoinen saapui hoitamaan velvollisuuksiaan. Hän onkin sen verran topakka täti, että tarttuu tekemisiini hyvinkin estävästi. Palvelu pelaa niin, että ihan mua hävettää. Leikkauksesta on kohta viikko ja mua alkaa jo vaivata tekemättömyys. Jos kelit jatkuu tämmöisenä, niin se ei ole ongelma. Kuumuus saa minut löysäksi kuin ylikypsän makaroonin ja on ihan sama, onko mua leikattu tahi ei. Liekkö yläkerralla taas sormensa pelissä? Pannaanpa sellaset helteet lähdejärvelle, että tajuaa tuokin olla aloillaan. Suattaapi olla niin.

Onpa hassu valo. Aurinko paistaa vastarannalle ihan oudosta kulmasta. Nousee lähes sieltä, minne se laski. Onko maapallon kierto mennyt vituralleen? En nyt muista aikaisemmin moista nähneeni. Vuoden aikaan sovitettuna tämä kaikkihan on jotenkin etuaikaista. Me elämme epänormaalissa maailmassa. Maapallo on sekaisin! Mualimanloppu on tulossa! Mihin tässä vielä joudutaan, oi joi...

Mitä sairaskertomukseen tulee, niin toipuminen etenee hyvää vauhtia. Kipuja ei ole ja joko tänään voisi jättää kaikki pilsut pois. Ainakaan yöaamusärkyä ei tunnu. Ei kädellä vielä pesäpalloa pelata, mutta voin varmaan jättää jo kantosidettäkin vähemmälle. Se on alkanut ahdistaa. Aivan hillitön himo olisi saada nostaa käsi kohtisuoraan taivasta. Miks ihminen kaipaa jotain sellaista mitä ei voi saada? Se on sama, kun olet etelän reissulla, niin heti tekee hillittömästi mieli ruisleipää. Vaikka et edes kotosuomessa sellaista söisi. Outo on ihmisen mieli. Perinjuurin kummallinen.

En mä nyt oikein osaa mistään valittaa. Kakkakin tulee niin normaalisti, niin kuin se minulla tuppaa tulemaan. Eli epänormaalisti. Mutta en ala tässä nyt näitä paskajuttuja yksityiskohtaisesti analysoimaan. Ei kai ne herrajumala ketään kiinnosta. Ainut mikä varmasti mieltäni tulee rassaamaan, on tämä liikerajoittaneisuus. En saata, en voi, yhtäkkiselleen heittää volttia, enkä tanssahdella zumbaa. Hirveästi paljon tekisi jo mieli heittää kahvakuulaa ja olla veri sport. Toden totta, siitä on tasan vuosi, kun viimeksi olen kyennyt tarttumaan kuulani kahvaan. Tuolla se liiterissä yksiksein ja ikävässä mua vartoo. Pitäiskö se nostaa jo tuvan puolelle? Jos mä saan kivuttoman ja toimivan ( siis saan) olkapään, niin mun elämään astuu seniorjumppa. Mä en taho enää olla vammanen vanha. Tahtoo olla viriili, nuorekas, seksikäs ja täysin toimintakykyinen charmantti mösjöö. Ja siinä juuri tämmöinen ennalta ehkäisevä kuntoliikunta on avainasemassa. Seurojen talolla järjestetään varmasti ikäihmisen kuntopiiriä ja vesijumppaa humppaan mummojen kans. Edessä loistava tulevaisuus!