Aika on käsite. Rauha minussa.

Elämä on yhtä juhlaa. Saatuani tänne ensin lontoon elävän, vieras vaihtui lennossa ja kolme iltaa on ollut ylen mellevää juhlahumua. Sellaista aikuisten mökkikivaa hyvässä seurassa. Paljon maukasta ruokaa, hiukkasen kuplivaa, saunottelua ja kesäillan hämyä. Antoisaa keskustelua, antavaa ajatusta ja huru mykke naurua. Harri, tuo ystäväni kaukomailta, on varsinainen höpösetä ja saa minut nauramaan niin, että meinasin tukehtua torstai-iltana. Kaikki tyyni, on kivaa, kun on vieraita ja elämässä erottaa arjen ja juhlan.

Japanialainen asetelma

Vieraiden kanssa tulee tietysti oltua turistina. Sitä itsekin katsoo kaikkea uusin, turistin silmin. Ei me pitkälle mennä, tähän näin lähimaastoon, missä onkin paljon kaikkea kivaa katsottavaa. Tänään vuorossa Mustion linna ja kaffella käydään vanhassa kansakoulussa. Eilisen viileän jälkeen aurinko paistaa kesäisen hurmaavasti. Ei ole kuuma, ei ole kylmä. On sopiva.

Halloumananassalaatti

Tomaattiperunavartaat, savulohi ja kasvisnyytit

Rapsumansikkakiiseli

Minä olen pähkäillyt tätä aikakäsitettä. Olen ollut nyt lomalla neljä viikkoa, siis se normi kesäloma-aika. Jäljellä vielä, jumalaut, viisi viikkoa ja sitä on erittäin vaikea ymmärtää. Tätä ei tietysti saisi ääneen sanoa, mutta onhan se armahtavaa ja aikas ihanaa. Käsi ei ole vielä täysin kivuton ja se muistuttaakin siitä, että miksi minä lomailen. Sieluni, tuo paatunut mörökölli, alkaa asettua johonkin outoon käsitteeseen. Tuota käsitettä on vaikea hahmottaa, kertoa sanoiksi. Se on jotakin määrittelemätöntä, rajatonta ja ajatonta. Mieleen pullahtaa muistoja lapsuuden kesälomista. Koulu loppui ja tuntui, että sitä lomaa on loputtomiin. Aika menetti merkityksensä ja rytmi elämässä kääntyi päälaelleen. Välillä minun tulee muistuttaa itseäni, että minulla ei ole kiirettä. Minä voin istua aamuisella mokalla juuri niin kauan kuin minua huvittaa. Vaikka koko päivä olisi yhtä aamukahvia. Mitä mää oikein selitän? Lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä vapaa viipyilevä olotila kertoo siitä, että olen antanut periksi ja olen elämän peruskysymysten äärellä. Olen vain. Oleilen. 

Possuvartaat, uutta pottua ja sienisoosia

Ensi viikolla on fyssäri. Alkaa varsinainen kuntoutus. Heti sen jälkeen lähdemme matkoille. Ihanaa! Varattiin hotelli yöpymiset kuopiosta, ja minä pääsen nauttimaan valmiista aterioista. Pari yötä siellä ja sit mennään kohti pohjoista. Ei mitään tiukka ohjelmistoa, mennään sinne minne nenu sattuu näyttämään. Kohteena myös Tuuri. Onhan se kerran elämässään nähtävä. Viikko, vähä reilu, ja sit on taas kiva tulla tänne pöpelikköön pällistelemään. Taiteilemaan tai mitä tahansa. Olen avoin, olen vapaa, olen villi.