Kel onni on, se onni on.

Ja näin käynnistyy taas yksi viikkoa. On maanantai ja tää ei tunnu arjelle. En tunnista, että uusi viikko olisi käynnistymässä. On vain päiviä, on vain lomapäiviä. Olo on tasapainoinen. Ihanaisten vieraiden läsnäolo poisti tylsyyden ja sainkin tyydyttää sosiaalisia tarpeitani. Hyi, kun kuulostaa brutaalille. Mutta sitä se ei ole. Se on ihmisen perustarpeita. Höpöti, höpöti ja silleen. Tämän lisäksi, olen nukkunut täydellisesti. Voiko olla ihanampaa, kuin vetäytyä kello ykstoista höyhenille. Sammutettuani valot, uni tulee hetimitenoitis ja avaat silmäsi aamulla kello yhdeksän. Tämäkin tyydyttää tarpeitani. Ei siis ihme, että mainostan olevani t a s a p a i n o i n e n.

Herra tasapainoinen

On kaunis aamu. En tiiä, mikä on ilmasto suomineidon muissa kehon osissa, mutta täällä meillä helemoissa, se on parasta mahdollista. Aurinko paistaa, mutta ei ole kuuma. Ukkosista ja kaatosateista  meillä ei ole ollut tietoakaan, eikä helteetkään piinaa. Vai johtuuko tämä tasapainostani, ainahan minä voisin jostakin valittaa. Edes huoranperkeleitä ei ole rienaamassa. Tämähän alkaa jo vaikuttaa sille, ettei  olisi tottakaan. Kunhan täällä kehua retostelen ja totuus on jotakin ihan muuta. Enhän mää tänne sitä voi kirjoittaa...

Nyt kun tälleen kehua retostelen, niin varmasti herraisoherra pudottaa kiven pääni päälle. Oikein sellaisen murikan, että henki lähtee. Tai mikä pahinta, ei lähde henki, vaan jään kitumaan. Oppii olemaan, ja onnensa kätkemään. Mikä se tuokin on? Onko se oikeesti joku vanha luterilainen muinaisjäänne, jonka ( sori vaan) tunnistan kyllä itsessäni. Kun elämä menee päin persettä, niin se on helpompi hyväksyä ja sillä voi rauhassa retostella. Mitä jos pikku hiljaa alkaisi kääntää tätä kelkkaansa niin, että ymmärtäisi tulleensa tänne nauttimaan, eikä suinkaan kärsimään. Just niin, nyt kaikki nauttimaan siitä. Niin kuin olisi jo!

Tehtiin siis eilen turistiretki Mustion Linnaan. Minulle se oli jo varmasti viideskymmeneskerta, mutta se ei haittaa. Tällä kertaa käytiin opastettu kierros ja kuunneltiin taas ne mielenkiintoiset tarinat kartanon historiasta. Tuollaiset pienet päiväretket ovat piristäviä ja tuovat kaivattua vaihtelua.

Tein tuossa päivänä muutamana aivan ihania kanavartaita. Marinoin kananpojan minuuttipihvejä bulgarianjugurtissa. Siellä niin muhivat muutaman tunnin, ja jopa oli meheviä ja maukkaita. Tein kyllä sen virheen, että marinoin fileet ensin ja sen jälkeen niitä kasattiin. Se on hiukka liukasta ja sotkusta puuhaa, joten kannattaa ensin tehdä vartaat ja sit lyödä ne marinaadiin. Tässä mun marinaadiohje.

Kanaisa varras

n. 4 dl Bulgarianjugurttia ( määrä riippuu tietysti vartaista)
2 valkosipulinkynttä
Chiliä
Paprikajauhetta
Currya
Suolaa
Hunjaa
Sitruunanmehua
Pippurirouhetta

Enpäs laita tarkkoja mittoja, koska sehän on ihan makuasia. Fileet maustui about viistuntia ja sit leikeltiin ne pituussuunnassa vartaisiin sopivaksi. Grillissä miedolla lämmöllä kärvistettiin. Kivat ja mukavat syödä esim. toimii varmasti salaattipedillä loistavasti. Mun kuvassa näyttävät hiukka aneemiselle, mutta teen varmasti uudelleen. Niin oli pop.

Tämä päivä otetaan leppoisasti lepäillen. Illemmalla voi laittaa paikat kuntoon, sillä lähdemme huomenna jo aamusta kohti siviilisaatioo. Nyt mua ei city pelota, olen aivan matkalainen. Nyt on biorytmit silleen kohdallaan, että tulee just sopivasti kaikkee. Vieraita, sitä kyllästymistäkin, matkaa, uusia vieraita ja mitä vielä? Kyllä tää tästä taas masentuu, elä huoli. Mut nyt, antaa mennä.

P:S Jos vähään aikaan ei kuulu, niin tien päällä ollaan. Arrivedertsi vaan!