21.5.2013

tämä on kokeilu. kokeilu.

huomenta. kokeilen tässä, kuinka onnistuu kirjoittaminen yhdellä kädellä. olen harjoitellut yksikätisyyttä ja olenkin saanut huomata, että aika moneen asiaan tarvitaan kaksi kättä. kyllä luoja on ollut fiksu, kun se luodessaan loi ihmiselle kaksi kättä. sanoisin, että se on ollut loppuun asti hiottua muotoilua. ajatelkaa, jos meillä olisi vaikka kolme jalkaa ja vain yksi käsi. olisi elämä varmasti ihan toisenlaista. niinpä, nytkin saan huomata, että isoja kirjaimia ja numeroita, sekä noita, miksi niitä nyt sanotaan, erikoismerkkejä, ei pysty käyttämään. ei ole huuto, eikä kysymysmerkkiä. elämä on niin kuin tasapaksua pötköä. niin se on. yksikätisellä.

hämis landelta
mikä ei tapa, niin se vahvistaa. olen laittanut yläkertaan iimeilii, että huolehtisi nyt lapsosestaan niin, että mulla olisi tulevaisuudessakin kaksi toimivaa kättä. ettei nyt vaan sattuisi mitään sellaista vahinkoo, että jäisin yksikätiseksi. jos nyt niin ikävästi kävisi, niin kai se pitäisi opetella käyttämään varpaita. tulisipahan niillekin joku tärkeämpi tehtävä. ai kauheeta, mun täytyykin tehdä pedikyyri, että ovat varuilta nättinä. pitäiskö laittaa vallan kynsilakkaa. joo, joku pirteän punainen. lakatut varpaan kynnet. ai mut hei, en mää voi. leikkauspapereissa luki, että kynsilakat on poistettava ja operaatioon on tultava ilman meikkiä ja puhtaissa vaatteissa.

oonks mää maininnu, että mua jo hermostuttaa tää homma. ei pelota, eikä suoranaisesti jännitä. tahtoisin niin, että kaikki olisi jo ohi. odottavan aika on helvetin pitkä. ensi viikon keskiviikkoon pitäisi jaksaa sinnitellä. odottaminen ei ole koskaan ollut se mun vahvin puoleni. jos vois, niin lopettaisin odottamasta. mut mun aivotoiminta ei toimi niin. se elää omaa, tahdostani riippumatonta elämää. voi pöhköys.

tulen liekkinä saavuit kerran
en nyt jaksa yksikätisenä enempää. kokeilenpas kuvien postausta. tarvittiinko siihen kaksi käpälää. hidasta on tämä näin. mutta sittenhän mulla on aikaa...

6 kommenttia:

  1. Tiedän niin ton tunteen. Odottaminen on tuskallista, eikä muuksi muutu. Mutta yleensä onneksi palkitaan.

    Sellasen neuvon sulle omasta kokemuksestani antaisin, tai paremminkin pyynnön esittäisin, että anna sille toimivalle kädelle riittävästi rauhaa. Jos sitä työllistää kahden edestä niinkuin itse tein, on lopputuloksena ensin toimivan käden ja lopulta koko kropan jatkuva jännitystila ja särky. Ei oo hyvä.
    Mutta onneks oot siellä möksällä, missä voit ottaa rennosti ja tuijotella järvenselkää. Ihan vaan kädettömänä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, tuo oli aika hyvä vinkki. En välttämättä ole tullut ajatelleeksikaan. Varsinkin, kun toi terve olkapää on alkanut oireilee myös.

      Katselen siis kädettömänä järvenselkää...rauhassa...hiljaa...

      Poista
  2. Voin myös kertoa kokemuksesta, että takapuolen pyyhkiminen on yllättävän vaikeaa kun vasen käsi ei toimi ;) Itsekin huomasin, että kyllä kahta käpälää tarvitaan niin moneen asiaan. Ah ja voi sitä pukemisen tuskaa yhdellä kädellä, saat olla onnellinen, että sinulla on tuo operaatio kesän aikana, kun ei tarvitse pukea niin paljon päälle ja jalkaan voi lykätä sandaalit. Tsemppiä tulevaan koitokseen! Hyvin se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painun möksälle potemaan ja siellä saan elää kuin sika pelossa. Ei tartte pyyhkii, pestä, eikä pukea. Hah, olen metsäläinen isolla ämmällä.

      Poista
  3. Näkyy onnistuvan hommat yksikätisenäkin hyvin ;-D
    Onneksi on edes se yksi ja kohta taas kaksi!
    Malttia, hyvin kaikki menee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ontuvaa tuo on, mutta kokemuksena kasvattava. Osaa taas olla onnellinen siitä, että on kaksi kättä. Jos siis on... No on, on.

      Maltti on valttia. Mitä se on? Onko maltti jotain maalia vai liisteriä :))

      Poista